Ensimmäiset ajatukset maajoukkueryhmästä on ainakin itsellä aika neutraalit. Noin isoa ryhmää valitessa, ei tule käytännössä yhtään kiistan alaista ratkaisuakaan, jossa jouduttaisiin jättämään joku lupaava tai potentiaalinen pelaaja pois. Vaan melkeinpä päinvastoin, on jouduttu ihan täysi päivätyö tekemään, jotta on saatu noinkin monta nimeä raavittua mukaan. Maajoukkuelistalle pääsyhän on ihan mukava tunnustus jo tehdystä työstä ja/tai tulevaisuuden mahdollisesta potentiaalista.
Mutta huoli menestyvästä Suomen maajoukkueesta tulevaisuudessa on mielestäni aiheellinen. Kultavuodet ovat ohi ja vaikka kotimaisen liigan taso on valtavasti edellä vaikkapa 10 vuoden takaista, on kärkipelaajiemme taso heikentynyt selvästi. Huippukunnossa olevan Kunnarin, Siltalan, Eskon, Heikkisen, Ojansivun, Oivasten tai Sammelvuon kaltaisia pelaajia ei ole. Ei juuri edes yksittäin, saati joukkueellisen verran. Joten myös odotukset on hyvä asettaa uusien tuulien mukaan.
Poissaoloja listalta luonnollisesti on, sillä vanhempien sotaratsujen annetaan vihdoinkin levätä kesän pelit, ja vasta arvokisoihin kutsutaan sitten mukaan. Ojansivu, Mi Oivanen, Seppänen ja Esko mahtuisivat kaikki siihen parhaaseen miehistöön mukaan niin halutessaan. Toivottavasti myös tulevat, sillä kyllä muuten käy aikalailla kylmästi. Joku mainitsi Pennasenkin, mutta kyllä Eetun eväät on tällä hetkellä hyökkäyksessä kuitenkin niin hirvittävän ohuet, ettei kansainvälisiä pelejä tarvitse mielestäni edes haaveilla, ja puolestaan liberon paikalle on Kermisen jälkeen parempia ehdokkaita. Myös Sivulan poissaolo ei herätä oikein mitään tunteita tänä vuonna nähtyjen otteiden valossa.
Mutta jos listaa käy nyt vaikka pelipaikoittain läpi, niin kyllä ikävästi pistää silmään sekä yleispelaajien, hakkureiden kuin passareidenkin listat.
Yleispelaajien osalta näyttää ehkä kaikkein lohduttomimmalta, ja siinä jäädään eniten muita maita jälkeen. Ei oikeastaan yhden yhtä oikeasti kovaa pallontappajaa Suomella ole. Määttänen kyllä, puhtaan lyöntivoimansa puolesta, mutta siinä on puolestaan vielä muita vastatekijöitä. Ja esimerkiksi Peetu Mäkisen, Krastinsin, Heleniuksen kehitys on ollut ikävä kyllä kaikkea muuta kuin selkeästi ylöspäin.
Mäkinen on esim jäänyt Valepassa mielestäni jo hyvin kehittyneen Suihkosenkin taakse. Pituutta olisi kyllä todella mukavasti, mutta kun mikään muu ei loksahda kunnolla paikoilleen niin tulos on nähdyn kaltaista. Krastins on puolestaan jäänyt Puolassa täysin vaihtomiehen rooliin, ja sen vähä mitä on päässyt pelaamaan, ei tehot hyökkäyksessä yksinkertaisesti riitä. Helenius on mielestäni taas ainoastaan hieman heikentynyt viimeisen vuoden aikana ja hyökkäysrohkeus on täysin kateissa. Sen sijaan Sakari Mäkisen otteita näkisin mielelläni maajoukkueessa. Omasta mielestäni niitä positiivisimpia nimiä tältä listalta.
Osa muista yleispelaajien nimistä on lähinnä täytteenä mukana, eikä oikeaa potentiaalia ainakaan vielä maajoukkueeseen murtautumiseen ole. Mutta näkevätpähän maajoukkueen toimintaa ja vaatimustasoa läheltä.
Passareiden lista on yleispelaajien tavoin aika, sanoisinko ihan valju. Tervaportti ei pärjää muiden huippumaiden passareille, mutta on silti valovuosia edellä vielä listan haastajiaan. Sekä Haapakoski että Lankinen omaavat kyllä potentiaalia, mutta kyllä mennyt kausi ja pudotuspelit näyttivät, että pitkä matka on vielä kuljettavana. Eemi on nyt raatanut aika pitkää kesää joka vuosi, ja olisi tärkeää saada hänenkin huilata välillä. Mikko Esko olisi edelleen kenties jopa ykköspassarimme, jos kiinnostusta mukaan olisi. Ivanov puolestaan on erittäin lupaava, mutta vielä niin nuori, että hänen mahdollisista tuloksista päästään nauttimaan vasta myöhemmin.
Hakkureiden osalta meillä ollut pitkään aika hyvä tilanne siinä mielessä, että joko Mikko Oivanen tai Ojansivu on ollut käytettävissä ja hyvässä kunnossa. Molemmat ovat kuitenkin maajoukkueessa pelatessaan olleet kovia kansainvälisen tason hakkureita. Varmastikin arvokisoihin saadaan taas jompi kumpi, tai toivottavasti jopa molemmat mukaan.
Nyt olevalla listalla ei mielestäni tämän hetken tasolla vielä juuri hurrata, vaikka hyvän tulevaisuuden omaavia vasaroita siellä voikin olla useampikin. Varsinkin Jokelalla on totta kai erinomainen potentiaali, mutta matkaa on tehtävänä kansainvälisiin peleihin ainakin vielä pari vuotta. Ropposelta on mielestäni nähty se mitä saatavissa on. Perusduunia juu, mutta ei missään nimessä mikään isojen pallojen lyöjä. Pehmenee ajoittain liigassakin aivan liikaa.
Häyrinen ja Kaislasalo ovat mielenkiintoisia nimiä, mutta molempien pelissä näkyy ainakin omaan silmääni selkeitä puutteita. Häyrisen lempinimi 'Höyry' ei tule ihan turhasta, vaan hermokontrolli etenkin tiukkien pelien aikana on lähellä nollaa. Tiuskimista ja passeista valittamista tulee jatkuvasti jos itsellä ei kulje. Tätä on nyt nähty useampi vuosi, ja odotin ainakin itse että ikääntyessä varmasti rauhoittuu, mutta ainakaan vielä tätä ei ole nähty. Ja Eetun kohdalla hermostuminen tiukkojen ottelujen aikana ei ole johtanut ainakaan parempaan suoritustasoon, päinvastoin peli hajoaa käsiin. Ehjiä playoffeja ei ole häneltä vielä nähty. Lyöntivoimaa ja ulottuvuutta olisi kyllä mukavasti, ja hyvän draivin päälle saadessaan näyttää sitä tasoa mikä veisi hänet vielä pitkällekkin.
Kaislasalo hiipui kauden edetessä, ja se syksyllä palloa hurjana paukuttanut kaveri oli aika lauhkea lammas kovimpien pelien aikaan ja kausi oli ainakin vielä ilmeisesti hieman liian pitkä. Resursseja on kuitenkin Häyrisen tavoin mukavasti, kun kehitys jatkuisi vaan samanlaisena.
Libero-osasto on mielestäni hyvissä kantimissa, varsinkin niin kauan kuin Kerminen on mukana. Ollut hyvä Venäjällä sekä vastaanotossa että puolustamisessa. Mutka kaipaisi mielestäni repertuaarinsa selvästi paremman sormivastaanoton, jos menestystä halajaa Suomen ulkopuoleltakin. Breilinissä on hyvän liberon merkit, varsinkin kunhan vuosia kertyy vielä lisää.
Keskitorjujat eivät yksilöinä pärjää vertailussa Euroopan koville maille, mutta siinä on kuitenkin aina mielestäni yllättävän hyvin pärjätty silti mukana. Joten jos täysikuntoiset Siirilä, Sinkkonen, Kaurto jne saadaan mukaan, niin uskon että siitä ei pärjääminen jää kiinni. Samoin valmennukseen on luotto kova. Tässä on nyt jo useampi vuosi tehty aika keskinkertaisellakin materiaalilla tehty ihan lähelle maksimi-tulosta. Mielestäni se puhuu näyttöjen puolesta jo paljon.