- Viestejä
- 331
Moi. Kirjoittelin tuossa pienehkön tekstin nykymaajoukkueen tilasta, ja ajattelin että sille sopisi ehkä kokonaan ihan oma ketjunsa. Mielestäni koko Suomen maajoukkueen tasossa eletään jopa pienessä kuplassa. Ollaan saavutettu kuitenkin varsin mukiinmeneviä tuloksia heikohkosta materiaalista huolimatta nyt jo tovi. Miten käy kun valmentaja vaihtuu? Kommentit ja pohdinnat tekstistä ja asiasta ylipäätään ovat hyvin tervetulleita!
Nyt kun Suomen miesten maajoukkue on selvässä muutostilassa valmentajavaihdoksen johdosta, tuumin että olisi ehkä hyvä hetki kirjoittaa asiasta myös pienimuotoinen kolumni. Myös lentopalloliiton toimitusjohtajan paikka on avoinna heikon taloudellisen tuloksen johdosta, joten muutoksia on luvassa myös isommassakin kuvassa. Mielestäni kuitenkin isoin asia näistä kahdesta huolimatta on suomalainen pelaajatuotanto ja maajoukkueen taso. Ja se fakta, että pelaajamateriaalissa olemme tosi kaukana parhaista vuosista, ja tätä nykyä jäljessä montaa muuta sellaista ”pientä” lentopallo-maata jota iso massa ei ehkä vielä tiedosta, mutta joka on nykyään todellisuutta. Mutta näistä faktoista tarkemmin tekstissä myöhemmin.
Aloitetaan ensimmäiseksi Sammelvuon tilanteesta. Minun mielestäni tilanteessa ei ole mitään kiisteltävää. Sammelvuon diili Venäjälle on loistava asia sekä Suomen lentopallolle, että ennen kaikkea Sammelvuolle itselleen. Sopimus on myös erittäin ansaittu, sekä omasta mielestäni hyvä näpäytys sille suomalaiselle lentopalloväelle joka ei ole Sammelvuon työlle antanut mitään painoarvoa. Tuomas ei ole saanut viime vuosina nauttia lainkaan sellaista arvostusta Suomessa kuin olisi kuulunut. Suomalaiset ovat olleet asialle sokeita, ja Sammelvuota on pidetty itsestään selvyytenä. Rosterin ja korkean tason pelaajien puute on verhottu valmennuksesta lähtöisin olevaksi ongelmaksi, vaikka päinvastoin Sammelvuo on taikonut hyvin keskinkertaisesta rosterista irti aivan maksimituloksia jo pitkään.
Joidenkin pelaajien puuttumisia maajoukkueesta on myös laitettu Sammelvuon niskoille. Asia olisi paremmin ymmärrettävissä, jos puuttuneet pelaajat olisivat olleet todellisia game breaker- pelaajia joita Suomen maajoukkueella ei olisi varaa menettää. Näissä tapauksissa olisi tilanne olisi varmasti ollut myös eri. Mutta muun muuassa Oivasten veljesten puuttuminen maajoukkueesta ei ole tuloksia muuttanut miksikään, vaikkakin molemmat sinne olisivat kyllä mahtuneetkin.
Venäjän maajoukkueessa Sammelvuo saa käyttöönsä aivan eri sfääreistä olevan rosterin, ja uskon että tulokset tulevat olemaan myös erinomaisia. Jo Kemerovossa tehty työ on näyttänyt Sammelvuon osaamisen ja arvostuksen mitä hän nauttii myös pelaajien keskuudessa. Myös se sitoutuminen jonka Sammelvuo on asiaan laittanut esimerkiksi venäjän kielen opiskelun muodossa, on ollut täysin avainasemassa sopimuksen syntyä ajatellen.
Suomen maajoukkueella onkin aivan hirvittävä työmaa löytää yhtä pätevä valmentaja tontille. Toisaalta muutoksessa voi piillä myös uusia mahdollisuuksia. Onhan Sammelvuolla takana jo useita vuosia maajoukkueen peräsimessä, ja aika-ajoin vaihdokset ovat ainoastaan hyvästä. Liiton pitää vaan huolehtia, että asiaa vetämään löydetään oikeasti ammattitaitoinen tekijä. Itse suuntaisin katseeni suoraan ulkomaille, kun varteenotettavin suomalainen vaihtoehto, eli Tiilikainen on edelleen kiinni työtehtävissään Japanissa. Uskon kuitenkin, että Liitto harkitsee esimerkiksi Kuoksaakin pallille hartaasti. Liitto on tehnyt viime ajat isosti tappiota Säilynojan ohjauksessa, ja suomalainen vaihtoehto on ulkomaalaista rutinoitunutta ammattivalmentajaa edullisempi. Toimitusjohtajaksi onkin jo kyselty tiettyjä suomalaisia vaihtoehtoja, mutta yhteisymmärrykseen asiasta ei ole päästy ja ilmeisesti paikka on edelleen täyttämättä myös julkisuuden verhojen takana.
Pureudutaan seuraavaksi hieman syvemmin maajoukkueemme isoimpaan ongelmaan. Joukkueen ja pelaajien tason heikentymiseen. Ongelma tässä voidaan jaotella kaksijakoiseksi. Suomen joukkueen tason putoamiseen aikaisempaan verrattaessa, sekä siihen isompaan, eli Suomen joukkueen tason putoaminen muihin aiemmin samantasoisiin tai selkeästi heikompiin maihin verrattaessa.
Suomi kuului hetken aikaa ihan Euroopan kerman 2-kategoriaan. Ei tietenkään samaan kastiin vielä Puolan, Italian, Serbian, Venäjän ym. vastaavien lentopallomahtien kanssa, mutta heti seuraavassa ryhmässä Suomi oli. Suomi myös pystyi voittamaan näitä Euroopan kermaan kuuluvia maita. Nyt sellaisesta ei tarvitse edes haaveilla. Tällä hetkellä Suomen ranking pelkästään Euroopan maita verrattaessa on hyvän matkaa top 10 ulkopuolella. Ja ongelma on se, että monet maat jotka olivat selkeästi Suomea jäljessä aiemmin, ovat nyt joko ottaneet Suomen kiinni tai menneet jo ohi. Seuraavassa maita jaoteltuna hieman ryhmittäin:
Selkeästi Suomea paremmat lentopallo maat (ei järjestyksessä):
- Bulgaria
- Ranska
- Italia
- Venäjä
- Slovenia
- Belgia
- Saksa
- Serbia
- Puola
- Hollanti
Nämä maat ovat kiistatta Suomea edellä. Osa on edellä valtavia harppauksia, ja osa vähemmän valtavia, mutta minkä tahansa näiden maiden voittaminen Suomelle on epätodennäköistä parhaat vs. parhaat pelissä. Hollanti on näistä Suomelle parhaiten haastettavissa, mutta kuten jo MM-kisoissa nähtiin, on lyöntivoiman ero heihinkin todella selkeä.
Maat jotka ovat joko Suomea edellä tai vähintäänkin käytännössä tasoissa (jotka aiemmin olivat korkeintaan yhtä hyviä kuin Suomi, tai selvästi jäljessä) :
- Kreikka
- Turkki
- Romania
- Portugali
- Valko-Venäjä
- Slovakia
- Tsekki
- Espanja
- Viro
- Ukraina
Tässä tullaankin siihen vielä isompaan ongelmaan. Ryhmä, joka on parhaimpaan tilanteeseen verrattuna kasvanut aivan valtavasti. Kuten myös jo EM-karsinnoissa nähtiin, esimerkiksi Romania on Suomelle nykyään jo erittäin hankala vastus. Suomi jäi myös Romanian taakse lohkossaan.
Puretaan seuraavaksi tilannetta hieman yksityiskohtaisemmin, eli pelaajien osalta. Suomella ei ole maajoukkueessa tällä hetkellä YHTÄÄN hyökkäävää pelaajaa joka pelaisi kovassa ulkomaisessa sarjassa kentällä. Ei ainoatakaan. Nolla. Zero. Saati että joku pääsisi kovassa ulkomaisessa sarjassa kentälle saakka. Ollaan puhuttu miten hyvä on, että kotimainen liiga on kovatasoinen kun käytännössä kaikki maajoukkuemiehemme pelaavat Suomessa. Eikä juurikaan olla nostettu esille ongelmaa siitä, että syy siihen miksi näin on, on se, että pelaajiemme taso ei yksinkertaisesti riitä lähellekään saavuttamaan pelipaikkaa hyvissä ulkomaisissa sarjoissa. Ainoa poikkeus tähän on libero Kerminen, joka onkin maajoukkueemme ainoa oikeasti täysin kansainvälinen huippupelaaja. Harmi että liberontontilta ei pelejä hyökkäämällä voiteta. Toki Tervaportti pelaa Kreikan liigan parhaassa joukkueessa Olympiakosissa, joka on myös hyvä saavutus. Sakari Mäkinen oli heikohkossa sarjassa Valko-Venäjällä, eikä ollut lopulta edes aloituskentällisen mies. Krastins pelaa Ranskan liigan heittopussissa, eikä todellakaan ole ollut jatkuva aloituskentällisen mies, saati ratkaisevassa roolissa. Muita ulkomailla pelaavia suomalaisia en käsittele sen tarkemmin, koska he eivät mahdu välttämättä edes isompaan rinkiin.
Siinä se. Siinä kaikki ulkomailla pelaavat maajoukkuemiehemme. Tilanne on aivan käsittämättömän heikko. Nostan seuraavassa esille muiden ns. ”pienten” maiden tilanteita. Ja kuten siitä voimme nähdä, on Suomen tilanne heikoin koko ryhmästä. Tilanne on itseasiassa niin karmea, että on ihmeellistä, miten tilanteesta ei ole nostettu enemmän huolta. Tähän tilanteeseen voidaan helposti vastata, ettei pelkkä ulkomailla pelaaminen ole takuu mistään. Ei todellakaan ole. Mutta kovassa ulkomaan sarjassa pelaaminen ja kentälle pääseminen, kertoo kuitenkin sen, että pelaajan taso useimmiten riittää siihen. Nyt ei ole kyse siitä, että suomalaiset olisivat valinneet Suomen liigan, vaikka olisivat päässeet esimerkiksi Puolan, Italian, Venäjän tai edes Ranskan, Turkin tai Saksan joukkueisiin pelaamaan. Ei. Vaihtoehtona on ylipäätään ainoastaan ollut joko Suomen liiga, tai sitten joku toinen pieni eurooppalainen liiga pienehköllä palkalla ja Suomea epävarmemmalla palkanmaksulla. Ei ihme, että Suomi pelipaikkana kiinnostaa.
Sitten pureudutaan muiden pienempien maiden tilanteisiin. Onko muilla ”Suomen tasoisilla” mailla pelaajia huippusarjoissa tai huippujoukkueissa? Puran vaikka tuota ylläolevaa listaa joukkue kerrallaan. Ensimmäistä listaa, jossa on siis Suomea selvästi paremmat joukkueet, en lähde edes purkamaan koska suurin osa pelaajista pelaa kovissa liigoissa ja/tai joukkueissa.
Kreikka - Joukkueen selkeä ykköstähti on pieni yleispelaaja Protopsaltis. Hän pelaa Saksan parhaassa joukkueessa Friedrichschafenissa, ja on sielläkin joukkueen tärkein pelaaja. Kreikalla on kaksi hyvätasoista oman liigan joukkuetta, jotka menestyvät myös Euro-cupeissa, Olympiakos ja PAOK jotka vetävät ison osan muita maajoukkueen pelaajia.
Turkki – Turkilla on siitä erilainen tilanne, että heidän oma sarjansa on niin kovatasoinen, että ulkomaille lähteminen ei ole monelle pelaajalle ensimmäinen vaihtoehto. Käytännössä kaikki Turkin maajoukkueen pelaajat pelaavat Turkin liigan kovimmissa joukkueissa. Turkin liigan tasosta kertoo jotain esimerkiksi se, että Suomen parhaan joukkueen Valepan jatkosta tiputtanut Istanbul, oli vasta runkosarjan kutonen ja selkeä altavastaaja pudotuspeleihin Galatasarayta vastaan.
Portugali – Yleispelaaja Ferreira on joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Hän pelaa kovassa Puolan liigassa ja siellä runkosarjan nelosessa Zawierciessa. Portugalin ykköspassari Tavares puolestaan pelaa Ranskan liigan nelosessa Rennesissä ykköspassarina.
Valko-Venäjä – Kyllä, myös Valko-Venäjä on Suomea edellä tässä kategoriassa. Joukkueen ykköshakkuri Udrys on erityisen kovassa Venäjän liigassa sarjanelosen Fakelin ykköshakkuri. Juuri sellainen game breaker- tyyppi ja ison pallon tappaja jota Suomikin kaipaisi. Pelaa siis Kermisen kanssa samassa liigassa, mutta hakkurina on luonnollisesti tärkeämmässä roolissa. Muuten Valko-Venäjällä suomen tavoin on aika kuivahko tilanne.
Slovakia – Slovakialla, jonka Suomi on kohdannut useita kertoja ja ollut pääasiassa niskan päällä on nykyään jo useita pelaajia kovissa joukkueissa. Michalovic pelaa Ranskan Nantesissa, Krisko pelaa Argentiinan UNTREFissa, Kohut pelaa Puolan Katowicessa ja Patak Ranskan parhaisiin kuuluvassa Chaumontissa.
Romania – Romanialla on Suomen tavoin hieman sama tilanne, että kovimmat pelaajat pelaavat melkeinpä kokonaan kotimaan liigassa, eikä oikein yhtä suurta tähteä saa eroteltua joukosta. Aciobanitei pelaa kovassa Saksan Friedrichshafenissa, mutta pienessä roolissa. Mielestäni on aika hurjaa, että Romania on se taso johon Suomean nykyään edes verrataan.
Tsekki – Tsekillä on naapurinsa Slovakian kanssa saman tyyppinen tilanne. Omia pelaajia on saatu hyvinkin koviin Euroopan huippusarjoihin ja siellä osassa tapauksista jopa koviin joukkueisiin. Hakkuri Hadrava pelaa Puolan Olzstynissa, ja oli siellä yksi koko sarjan eniten pisteitä tehneistä pelaajista. Jos katsoi Hurrikaanin europelejä, huomasi millaisesta kaverista kyse. Joukkueen paras pelaaja on kuitenkin todennäköisesti yleispelaaja Dzavoronok, joka pelaa todella kovaa Italian liigaa Monzassa ykköskentällisen miehenä. Finger on Turkin liigan Ziraat Ankaran ykköshakkuri. Joukkueen ykköspassarina peliä pyörittää myös Friedricshafenissa ykkösmiehenä palloa jakava Janouch. Yleispelaaja Bartos on Ranskan liigassa pelaan Nizzan yleispelaaja.
Viro – Pienellä naapurimaallame on Suomeen verrattuna pullat todella paljon paremmin uunissa. Joukkueella on useita kovia pelimiehiä kovissa joukkueissa. Viro on pyyhkinyt viime aikoina lujaa vauhtia Suomen ohi. Viron ykköstähtiä seuraavat vuodet tulevat olemaan yleispelaaja Täht joka on Turkin liigan Arkasin ykköslaituri. Hakkuri Teppan, joka on Puolan liigan kestomenestyjän ja nytkin mestareiden liigan välieriin asti päässeen Belchatowin hakkuri. Pelasi ison osan kautta myös ykköshakkurina saakka, kun puolalaistähti Wlazly kärsi loukkaantumisesta. Virolla on myös toinen hakkurimörssäri (oikeasti mörssäri, 120kg painava), joskin hieman vanhempi Oliver Venno joka on pelannut jo viisi vuotta ammattilaisena Turkissa ja on tälläkin hetkellä Galatasarayn ykköstykki. Myös keskitorjuja Tammemaa pelaa hyvässä Europelejä pelaavassa porukassa Belgian Maaseikissa aloittavana keskarina. Tähän voidaan lisätä vielä konkari passari Toobal, joka on puolan liigan Cuprum Lubinin pelintekijä. Toinen yleispelaaja Kollo pelaa myös Italian kakkosta Mondovissa. Suomen rosteri ei kestä vertailua nykyään tähän kavalkadiin oikein lainkaan.
Ukraina – Kylläpä kyllä. Myös Ukraina on pyyhkinyt ohi. Ukraina on itseasiassa tätä nykyä jo hyvinkin vaarallinen vastustaja kovemmillekin joukkueille jos se saa parhaan kentällisensä jalkeille. Suomestakin tutulla Ugis Krastinsilla on maajoukkueessa käytössään hyviä, kovissa liigoissa keitettyjä pelaajia. Teryomenko on Ranskan liigan ykkösen Toursin keskitorjuja, Pashytskyy puolestaan pysäyttää palloja Kemerovossa aloituskentällisessä. Joukkueen nuorin tähti on yleispelaaja ja vasuri Plotnytskyi, joka on aika ajoin näyttänyt loistavia otteita Italian liigan Monzassa.
Näiden maiden lisäksi on toki yksittäisiä maita, joilla on kovia ja osa jopa Suomea kovempiakin yksittäisiä pelaajia ja kovemmissa liigoissa kuin Suomella, mutta joukkueena ovat vielä kapeita. Esimerkkeinä vaikkapa Itävalta (Buchegger, Berger) ja Unkari (Padar).
Yksittäiset pelaajat tietyissä joukkueissa ei tietenkään ole ikinä suora tae vielä mistään. Se kertoo kuitenkin tässä tapauksessa todella hälyyttävää kerrottavaa. Suomi on tippumassa, ja jo tippunutkin kelkasta. Korjausliikkeen aika alkaisi olla niin pian kuin mahdollista, mutta itselleni ei tule mieleen juurikaan nimiä, jotka voisin kuvitella muutaman vuoden sisällä vastaavanlaisissa joukkueissa ja rooleissa kuin Suomen pahimmilla kilpailijoilla.
Joukkuepelillä pärjää vaan tietyn matkaa. Lentopallo on kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin lyöntipeli. Jos sinulla on paremmat hyökkääjät, on tulos pitkässä juoksussa suotuisa. Suomen maajoukkueelle on kuitenkin edelleen hieman virheellisestikin tosi isojakin odotuksia vanhojen meriittien perusteella. Tällä hetkellä emme ole suosikkeja kovinkaan montaa varteenotettavaa lentopallomaata vastaan. Ja isossa osissa tapauksista olemme joko altavastaajia tai jopa todella selkeitä altavastaajia.
Nyt kun Suomen miesten maajoukkue on selvässä muutostilassa valmentajavaihdoksen johdosta, tuumin että olisi ehkä hyvä hetki kirjoittaa asiasta myös pienimuotoinen kolumni. Myös lentopalloliiton toimitusjohtajan paikka on avoinna heikon taloudellisen tuloksen johdosta, joten muutoksia on luvassa myös isommassakin kuvassa. Mielestäni kuitenkin isoin asia näistä kahdesta huolimatta on suomalainen pelaajatuotanto ja maajoukkueen taso. Ja se fakta, että pelaajamateriaalissa olemme tosi kaukana parhaista vuosista, ja tätä nykyä jäljessä montaa muuta sellaista ”pientä” lentopallo-maata jota iso massa ei ehkä vielä tiedosta, mutta joka on nykyään todellisuutta. Mutta näistä faktoista tarkemmin tekstissä myöhemmin.
Aloitetaan ensimmäiseksi Sammelvuon tilanteesta. Minun mielestäni tilanteessa ei ole mitään kiisteltävää. Sammelvuon diili Venäjälle on loistava asia sekä Suomen lentopallolle, että ennen kaikkea Sammelvuolle itselleen. Sopimus on myös erittäin ansaittu, sekä omasta mielestäni hyvä näpäytys sille suomalaiselle lentopalloväelle joka ei ole Sammelvuon työlle antanut mitään painoarvoa. Tuomas ei ole saanut viime vuosina nauttia lainkaan sellaista arvostusta Suomessa kuin olisi kuulunut. Suomalaiset ovat olleet asialle sokeita, ja Sammelvuota on pidetty itsestään selvyytenä. Rosterin ja korkean tason pelaajien puute on verhottu valmennuksesta lähtöisin olevaksi ongelmaksi, vaikka päinvastoin Sammelvuo on taikonut hyvin keskinkertaisesta rosterista irti aivan maksimituloksia jo pitkään.
Joidenkin pelaajien puuttumisia maajoukkueesta on myös laitettu Sammelvuon niskoille. Asia olisi paremmin ymmärrettävissä, jos puuttuneet pelaajat olisivat olleet todellisia game breaker- pelaajia joita Suomen maajoukkueella ei olisi varaa menettää. Näissä tapauksissa olisi tilanne olisi varmasti ollut myös eri. Mutta muun muuassa Oivasten veljesten puuttuminen maajoukkueesta ei ole tuloksia muuttanut miksikään, vaikkakin molemmat sinne olisivat kyllä mahtuneetkin.
Venäjän maajoukkueessa Sammelvuo saa käyttöönsä aivan eri sfääreistä olevan rosterin, ja uskon että tulokset tulevat olemaan myös erinomaisia. Jo Kemerovossa tehty työ on näyttänyt Sammelvuon osaamisen ja arvostuksen mitä hän nauttii myös pelaajien keskuudessa. Myös se sitoutuminen jonka Sammelvuo on asiaan laittanut esimerkiksi venäjän kielen opiskelun muodossa, on ollut täysin avainasemassa sopimuksen syntyä ajatellen.
Suomen maajoukkueella onkin aivan hirvittävä työmaa löytää yhtä pätevä valmentaja tontille. Toisaalta muutoksessa voi piillä myös uusia mahdollisuuksia. Onhan Sammelvuolla takana jo useita vuosia maajoukkueen peräsimessä, ja aika-ajoin vaihdokset ovat ainoastaan hyvästä. Liiton pitää vaan huolehtia, että asiaa vetämään löydetään oikeasti ammattitaitoinen tekijä. Itse suuntaisin katseeni suoraan ulkomaille, kun varteenotettavin suomalainen vaihtoehto, eli Tiilikainen on edelleen kiinni työtehtävissään Japanissa. Uskon kuitenkin, että Liitto harkitsee esimerkiksi Kuoksaakin pallille hartaasti. Liitto on tehnyt viime ajat isosti tappiota Säilynojan ohjauksessa, ja suomalainen vaihtoehto on ulkomaalaista rutinoitunutta ammattivalmentajaa edullisempi. Toimitusjohtajaksi onkin jo kyselty tiettyjä suomalaisia vaihtoehtoja, mutta yhteisymmärrykseen asiasta ei ole päästy ja ilmeisesti paikka on edelleen täyttämättä myös julkisuuden verhojen takana.
Pureudutaan seuraavaksi hieman syvemmin maajoukkueemme isoimpaan ongelmaan. Joukkueen ja pelaajien tason heikentymiseen. Ongelma tässä voidaan jaotella kaksijakoiseksi. Suomen joukkueen tason putoamiseen aikaisempaan verrattaessa, sekä siihen isompaan, eli Suomen joukkueen tason putoaminen muihin aiemmin samantasoisiin tai selkeästi heikompiin maihin verrattaessa.
Suomi kuului hetken aikaa ihan Euroopan kerman 2-kategoriaan. Ei tietenkään samaan kastiin vielä Puolan, Italian, Serbian, Venäjän ym. vastaavien lentopallomahtien kanssa, mutta heti seuraavassa ryhmässä Suomi oli. Suomi myös pystyi voittamaan näitä Euroopan kermaan kuuluvia maita. Nyt sellaisesta ei tarvitse edes haaveilla. Tällä hetkellä Suomen ranking pelkästään Euroopan maita verrattaessa on hyvän matkaa top 10 ulkopuolella. Ja ongelma on se, että monet maat jotka olivat selkeästi Suomea jäljessä aiemmin, ovat nyt joko ottaneet Suomen kiinni tai menneet jo ohi. Seuraavassa maita jaoteltuna hieman ryhmittäin:
Selkeästi Suomea paremmat lentopallo maat (ei järjestyksessä):
- Bulgaria
- Ranska
- Italia
- Venäjä
- Slovenia
- Belgia
- Saksa
- Serbia
- Puola
- Hollanti
Nämä maat ovat kiistatta Suomea edellä. Osa on edellä valtavia harppauksia, ja osa vähemmän valtavia, mutta minkä tahansa näiden maiden voittaminen Suomelle on epätodennäköistä parhaat vs. parhaat pelissä. Hollanti on näistä Suomelle parhaiten haastettavissa, mutta kuten jo MM-kisoissa nähtiin, on lyöntivoiman ero heihinkin todella selkeä.
Maat jotka ovat joko Suomea edellä tai vähintäänkin käytännössä tasoissa (jotka aiemmin olivat korkeintaan yhtä hyviä kuin Suomi, tai selvästi jäljessä) :
- Kreikka
- Turkki
- Romania
- Portugali
- Valko-Venäjä
- Slovakia
- Tsekki
- Espanja
- Viro
- Ukraina
Tässä tullaankin siihen vielä isompaan ongelmaan. Ryhmä, joka on parhaimpaan tilanteeseen verrattuna kasvanut aivan valtavasti. Kuten myös jo EM-karsinnoissa nähtiin, esimerkiksi Romania on Suomelle nykyään jo erittäin hankala vastus. Suomi jäi myös Romanian taakse lohkossaan.
Puretaan seuraavaksi tilannetta hieman yksityiskohtaisemmin, eli pelaajien osalta. Suomella ei ole maajoukkueessa tällä hetkellä YHTÄÄN hyökkäävää pelaajaa joka pelaisi kovassa ulkomaisessa sarjassa kentällä. Ei ainoatakaan. Nolla. Zero. Saati että joku pääsisi kovassa ulkomaisessa sarjassa kentälle saakka. Ollaan puhuttu miten hyvä on, että kotimainen liiga on kovatasoinen kun käytännössä kaikki maajoukkuemiehemme pelaavat Suomessa. Eikä juurikaan olla nostettu esille ongelmaa siitä, että syy siihen miksi näin on, on se, että pelaajiemme taso ei yksinkertaisesti riitä lähellekään saavuttamaan pelipaikkaa hyvissä ulkomaisissa sarjoissa. Ainoa poikkeus tähän on libero Kerminen, joka onkin maajoukkueemme ainoa oikeasti täysin kansainvälinen huippupelaaja. Harmi että liberontontilta ei pelejä hyökkäämällä voiteta. Toki Tervaportti pelaa Kreikan liigan parhaassa joukkueessa Olympiakosissa, joka on myös hyvä saavutus. Sakari Mäkinen oli heikohkossa sarjassa Valko-Venäjällä, eikä ollut lopulta edes aloituskentällisen mies. Krastins pelaa Ranskan liigan heittopussissa, eikä todellakaan ole ollut jatkuva aloituskentällisen mies, saati ratkaisevassa roolissa. Muita ulkomailla pelaavia suomalaisia en käsittele sen tarkemmin, koska he eivät mahdu välttämättä edes isompaan rinkiin.
Siinä se. Siinä kaikki ulkomailla pelaavat maajoukkuemiehemme. Tilanne on aivan käsittämättömän heikko. Nostan seuraavassa esille muiden ns. ”pienten” maiden tilanteita. Ja kuten siitä voimme nähdä, on Suomen tilanne heikoin koko ryhmästä. Tilanne on itseasiassa niin karmea, että on ihmeellistä, miten tilanteesta ei ole nostettu enemmän huolta. Tähän tilanteeseen voidaan helposti vastata, ettei pelkkä ulkomailla pelaaminen ole takuu mistään. Ei todellakaan ole. Mutta kovassa ulkomaan sarjassa pelaaminen ja kentälle pääseminen, kertoo kuitenkin sen, että pelaajan taso useimmiten riittää siihen. Nyt ei ole kyse siitä, että suomalaiset olisivat valinneet Suomen liigan, vaikka olisivat päässeet esimerkiksi Puolan, Italian, Venäjän tai edes Ranskan, Turkin tai Saksan joukkueisiin pelaamaan. Ei. Vaihtoehtona on ylipäätään ainoastaan ollut joko Suomen liiga, tai sitten joku toinen pieni eurooppalainen liiga pienehköllä palkalla ja Suomea epävarmemmalla palkanmaksulla. Ei ihme, että Suomi pelipaikkana kiinnostaa.
Sitten pureudutaan muiden pienempien maiden tilanteisiin. Onko muilla ”Suomen tasoisilla” mailla pelaajia huippusarjoissa tai huippujoukkueissa? Puran vaikka tuota ylläolevaa listaa joukkue kerrallaan. Ensimmäistä listaa, jossa on siis Suomea selvästi paremmat joukkueet, en lähde edes purkamaan koska suurin osa pelaajista pelaa kovissa liigoissa ja/tai joukkueissa.
Kreikka - Joukkueen selkeä ykköstähti on pieni yleispelaaja Protopsaltis. Hän pelaa Saksan parhaassa joukkueessa Friedrichschafenissa, ja on sielläkin joukkueen tärkein pelaaja. Kreikalla on kaksi hyvätasoista oman liigan joukkuetta, jotka menestyvät myös Euro-cupeissa, Olympiakos ja PAOK jotka vetävät ison osan muita maajoukkueen pelaajia.
Turkki – Turkilla on siitä erilainen tilanne, että heidän oma sarjansa on niin kovatasoinen, että ulkomaille lähteminen ei ole monelle pelaajalle ensimmäinen vaihtoehto. Käytännössä kaikki Turkin maajoukkueen pelaajat pelaavat Turkin liigan kovimmissa joukkueissa. Turkin liigan tasosta kertoo jotain esimerkiksi se, että Suomen parhaan joukkueen Valepan jatkosta tiputtanut Istanbul, oli vasta runkosarjan kutonen ja selkeä altavastaaja pudotuspeleihin Galatasarayta vastaan.
Portugali – Yleispelaaja Ferreira on joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Hän pelaa kovassa Puolan liigassa ja siellä runkosarjan nelosessa Zawierciessa. Portugalin ykköspassari Tavares puolestaan pelaa Ranskan liigan nelosessa Rennesissä ykköspassarina.
Valko-Venäjä – Kyllä, myös Valko-Venäjä on Suomea edellä tässä kategoriassa. Joukkueen ykköshakkuri Udrys on erityisen kovassa Venäjän liigassa sarjanelosen Fakelin ykköshakkuri. Juuri sellainen game breaker- tyyppi ja ison pallon tappaja jota Suomikin kaipaisi. Pelaa siis Kermisen kanssa samassa liigassa, mutta hakkurina on luonnollisesti tärkeämmässä roolissa. Muuten Valko-Venäjällä suomen tavoin on aika kuivahko tilanne.
Slovakia – Slovakialla, jonka Suomi on kohdannut useita kertoja ja ollut pääasiassa niskan päällä on nykyään jo useita pelaajia kovissa joukkueissa. Michalovic pelaa Ranskan Nantesissa, Krisko pelaa Argentiinan UNTREFissa, Kohut pelaa Puolan Katowicessa ja Patak Ranskan parhaisiin kuuluvassa Chaumontissa.
Romania – Romanialla on Suomen tavoin hieman sama tilanne, että kovimmat pelaajat pelaavat melkeinpä kokonaan kotimaan liigassa, eikä oikein yhtä suurta tähteä saa eroteltua joukosta. Aciobanitei pelaa kovassa Saksan Friedrichshafenissa, mutta pienessä roolissa. Mielestäni on aika hurjaa, että Romania on se taso johon Suomean nykyään edes verrataan.
Tsekki – Tsekillä on naapurinsa Slovakian kanssa saman tyyppinen tilanne. Omia pelaajia on saatu hyvinkin koviin Euroopan huippusarjoihin ja siellä osassa tapauksista jopa koviin joukkueisiin. Hakkuri Hadrava pelaa Puolan Olzstynissa, ja oli siellä yksi koko sarjan eniten pisteitä tehneistä pelaajista. Jos katsoi Hurrikaanin europelejä, huomasi millaisesta kaverista kyse. Joukkueen paras pelaaja on kuitenkin todennäköisesti yleispelaaja Dzavoronok, joka pelaa todella kovaa Italian liigaa Monzassa ykköskentällisen miehenä. Finger on Turkin liigan Ziraat Ankaran ykköshakkuri. Joukkueen ykköspassarina peliä pyörittää myös Friedricshafenissa ykkösmiehenä palloa jakava Janouch. Yleispelaaja Bartos on Ranskan liigassa pelaan Nizzan yleispelaaja.
Viro – Pienellä naapurimaallame on Suomeen verrattuna pullat todella paljon paremmin uunissa. Joukkueella on useita kovia pelimiehiä kovissa joukkueissa. Viro on pyyhkinyt viime aikoina lujaa vauhtia Suomen ohi. Viron ykköstähtiä seuraavat vuodet tulevat olemaan yleispelaaja Täht joka on Turkin liigan Arkasin ykköslaituri. Hakkuri Teppan, joka on Puolan liigan kestomenestyjän ja nytkin mestareiden liigan välieriin asti päässeen Belchatowin hakkuri. Pelasi ison osan kautta myös ykköshakkurina saakka, kun puolalaistähti Wlazly kärsi loukkaantumisesta. Virolla on myös toinen hakkurimörssäri (oikeasti mörssäri, 120kg painava), joskin hieman vanhempi Oliver Venno joka on pelannut jo viisi vuotta ammattilaisena Turkissa ja on tälläkin hetkellä Galatasarayn ykköstykki. Myös keskitorjuja Tammemaa pelaa hyvässä Europelejä pelaavassa porukassa Belgian Maaseikissa aloittavana keskarina. Tähän voidaan lisätä vielä konkari passari Toobal, joka on puolan liigan Cuprum Lubinin pelintekijä. Toinen yleispelaaja Kollo pelaa myös Italian kakkosta Mondovissa. Suomen rosteri ei kestä vertailua nykyään tähän kavalkadiin oikein lainkaan.
Ukraina – Kylläpä kyllä. Myös Ukraina on pyyhkinyt ohi. Ukraina on itseasiassa tätä nykyä jo hyvinkin vaarallinen vastustaja kovemmillekin joukkueille jos se saa parhaan kentällisensä jalkeille. Suomestakin tutulla Ugis Krastinsilla on maajoukkueessa käytössään hyviä, kovissa liigoissa keitettyjä pelaajia. Teryomenko on Ranskan liigan ykkösen Toursin keskitorjuja, Pashytskyy puolestaan pysäyttää palloja Kemerovossa aloituskentällisessä. Joukkueen nuorin tähti on yleispelaaja ja vasuri Plotnytskyi, joka on aika ajoin näyttänyt loistavia otteita Italian liigan Monzassa.
Näiden maiden lisäksi on toki yksittäisiä maita, joilla on kovia ja osa jopa Suomea kovempiakin yksittäisiä pelaajia ja kovemmissa liigoissa kuin Suomella, mutta joukkueena ovat vielä kapeita. Esimerkkeinä vaikkapa Itävalta (Buchegger, Berger) ja Unkari (Padar).
Yksittäiset pelaajat tietyissä joukkueissa ei tietenkään ole ikinä suora tae vielä mistään. Se kertoo kuitenkin tässä tapauksessa todella hälyyttävää kerrottavaa. Suomi on tippumassa, ja jo tippunutkin kelkasta. Korjausliikkeen aika alkaisi olla niin pian kuin mahdollista, mutta itselleni ei tule mieleen juurikaan nimiä, jotka voisin kuvitella muutaman vuoden sisällä vastaavanlaisissa joukkueissa ja rooleissa kuin Suomen pahimmilla kilpailijoilla.
Joukkuepelillä pärjää vaan tietyn matkaa. Lentopallo on kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin lyöntipeli. Jos sinulla on paremmat hyökkääjät, on tulos pitkässä juoksussa suotuisa. Suomen maajoukkueelle on kuitenkin edelleen hieman virheellisestikin tosi isojakin odotuksia vanhojen meriittien perusteella. Tällä hetkellä emme ole suosikkeja kovinkaan montaa varteenotettavaa lentopallomaata vastaan. Ja isossa osissa tapauksista olemme joko altavastaajia tai jopa todella selkeitä altavastaajia.
