Lajimme on jämähtänyt pienille paikkakunnille. Ikäluokat ovat mitä ovat. Kun itse olin silloisessa keskikoulussa, niin kolmella rinnakkaisluokalla oli reilu sata oppilasta plus kansalaiskoulu päälle, eli varmaankin 130-140 henkilöä. Viime vuonna taisi syntyä vajaa 50 skidiä. Kaikki eivät harrasta liikuntaa, vaan on niitä jotka ovat taiteellisesti lahjakkaita ja niitä, lisääntyvässä määrin, jotka ei tee yhtikäs mitään. Yhtikäs mitään porukkaan on yritetty vaikuttaa, vaan on todella hankala posti. Ja vanhemmat vielä vaikeampia tapauksia.
Revi siitä sitten joukkueita, vaikka olisi tahtoa, vähän pelitaustaakin ja hvteet sun muut kurssit käytynä. Ja vielä asennekin kohdillaan.
Tässäkin kylässä on palloa pyöritetty vuodesta 1946. Tulosta, eli niitä majupelaajia kehittyy aniharvoin. Suurinpiirtein yksi kymmeneen vuoteen. Viimeisimmät Masa ja Upi. No nyt on taas yksi tuloillaan, eli Veeti.
Kun toimivat seurat vähenee, niin samalla vähenee pusikot, mistä kavereita kairataan.
Jotenkin tuntuu, että olemme hävinneet tämän pelin. Ja lisää hävitään, kun 70 ja 80 lukujen junnut jättää valmennusareenat. Silloin oli pelaajia ja useat heistä ovat olleet valmennustoiminnassa mukana.
Lisenssien määrä on ilmeisestikin pysytellyt viimevuosina vain hieman laskevana, johtuen tyttöharrastajien kiinnostuksesta. Poikien määrä ja raakileiden taso on huolestuttava.