Junnutoiminta on kyllä asia josta jokaisen pitäisi kantaa huolta ja miettiä, voisiko itse tehdä jotain asian eteen. Ei se lasten ja nuorten innostaminen kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole vaan pienetkin asiat vievät eteenpäin.
Entäpä jos juuri sinä, joka luet tämän, päättäisit ottaa syksyllä jonkin naapurintytön tai sukulaispojan mukaasi kun menet itse katsomaan vaikka liigapeliä? Tai mukaan omalle lentopallovuorolle sinne koulun saliin? Antaisit yhden pallon ja luvan leikkiä sillä siellä sivussa? Malliahan ne lapset katsoo ja siitä se voi jo maajoukkueura saada alkukipinän.
Käyttäkää myös enemmän hyväksenne jo olemassa olevaa toimintaa. Hyvä esimerkki on Iisalmesta, jossa viime keväänä käynnistettiin junnutoiminta vuosien tauon jälkeen. Alkuinnostuksen aikaansaamiseksi käytettiin Pielaveden Sampoa: Sampo pelasi liigapelin Iisalmessa ja teki parilla pelaajalla vierailun isolle koululle. Tänä syksynä taas pari pelaajaa kävi toisella koululla ja mikä oli tulos? Syksyn ensimmäisessä kerhossa tiettävästi yli 40 innokasta lasta opettelemassa uutta lajia ja pitämässä hauskaa. Tosi moni oli esitellyt saamaansa Herreran tai Säisän nimmaria.
Hyvä tapa saada toimijoita junnupuolelle on kontaktoida niitä lajiharrastajia, joilla on itsellään lapsia. Niitä, joilla on jo polvet, nilkat ja olkapäät siinä kunnossa, että oma pelaaminen jää vähemmälle. Jos paloa lajiin löytyy, niin uuden pelaajasukupolven kasvattaminen antaa mahdollisuuden harrastaa.
Lentopallon tulevaisuus on meidän käsissämme, ei muiden. Tärkeää ei ole se, mitä pitäisi tehdä, vaan se, mitä sinä teet.
Täältä tähän.
