Hieman ensin tekstiä Suomen maajoukkueesta ylipäätään ja lopuksi pieni info tämän päivän vastustajasta.
Suomen maajoukkuelentopallo on tällä hetkessä omanlaisessa murrosvaiheessaan. Nuorennusleikkaus on jo tehty aika onnistuneestikin ja lisää ajetaan sisään koko ajan. Joukkueemme taso on tällä hetkellä kansainvälisestikin hyvä. Suomi voittaa jatkuvasti ja tasaisesti itseään heikommat ja oman tasoiset vastustajansa. Ikävä kyllä se ei ole voittanut juuri lainkaan itseään parempia joukkueita edes yksittäisissä otteluissa. Ja kun suomen taso Euroopassa on rankingiltaan noin 10. ja maailmanlaajuisesti noin 16.-17. on sen välttämätöntä voittaa parempia maita pärjätäkseen maailmanliigassa arvokisoissa. Ja loppujen lopuksi, maajoukkueiden lopullinen taso mitataan ainoastaan näissä kyseisissä tapahtumissa.
Palatessamme ajassa hieman taakse päin, muistamme kuinka Suomi Berruton alaisuudessa voitti myös itseään parempia maita. Ei pelkästään haastanut, vaan oikeasti voitti niitä. Tämän hetkiseltä maajoukkueeltakin on nähty rohkeaa ajoittaista haastamista pelien sisällä, mutta oikeasti otteluvoitosta ei ole varmaan kertaakaan taistelu oikeasti kovaa joukkuetta vastaan? Toisaalta kuten sanottu, myöskään huonommille tai edes oman tasoisille ei ole juuri hävitty, varsinkaan silloin kun pelillä on ollut oikeaa panosta.
Suomi on nykyään tuttu ja arkinen näky arvokisoissa. Lähtökohta ihmisten odotuksissa on, että siellä ollaan. Siitä ei uutisoida enää isoin kirjaimin suurena ja mahtavana saavutuksena, vaan enemmänkin, että suomi teki sen mitä pitikin tehdä. Ja ikävä kyllä tämä Suomen jatkuva hyvyys ja laadukkuus on tehnyt siitä myös tavallaan suurelle yleisölle tylsän. Suomi on liian hyvä jäädäkseen kisoista ulos, mutta ei tarpeeksi hyvä menestyäkseen siellä. Ihmiset ei ymmärrä miten hyvä saavutus jatkuvasti kisoihin pääseminen on, eikä heille siten myöskään riitä se. Kiinnostus maajoukkuettamme kohtaa hiipuu vaikka sen ei pitäisi.
Saman asian voi nähdä myös maajoukkueen aktiivisemmissa kannattajissa. Arvokisoihin mennään edelleen mukaan isoilla joukoilla kannattamaan, joka on erinomaista, mutta aivan se sama into ja kiihko ei ole läsnä, mitä ensimmäisissä isot kannatusjoukot vetäneissä kisoissa oli. Tässä turnauksessa se sama meininki katsomossa ja kentällä oli Virolla. Se pelasi ja kannusti hirvittävän suurella sydämellä. Ja vaikka se jäi alkulohkoon, ainakin faneille jäi varmasti positiivinen kuva joukkueesta kun pieni oma kotimaa haastoi täysin rinta rinnan lentopallon jättiläisiä. Suomi on Viroa pidemmällä turnauksessa jo nyt, mutta jos Suomi häviää tänään Bulgarialle jää varmasti sekä joukkueelle että katsojille valju maku turnauksesta käteen. Suomen joukkue ei näyttänyt varsinkaan Serbiaa vastaan kahdessa ekassa erässä, että sillä on kaikki pelissä. Se pelasi virkamiesmäistä lentopalloa, jossa periaatteessa tehtiin niitä sovittuja taktisia asioita mistä on ennen peliä sovittu. Mutta se ei Suomella riitä Serbiaa vastaan mihinkään. Suomen pitää pelata parempia vastaan aivan hirvittävällä energialla ja tahtotilalla. Se ei pärjää isommilleen lyöntivoimassa, fyysisyydessä eikä ulottuvuudessa. Sen pitää pystyä jättämään kentälle aivan kaikki. Ja se on äärimmäisen hankalaa illasta toiseen. Pitää muistaa että arvokisat ovat myös osalle pelaajista jo vallan tuttu juttu. He ovat pelanneet kymmeniä isoja pelejä viime vuosina. Ei ole aina helppoa pelata 110% tunteella ja innolla ja samalla taktisesti järkevästi.
Suomen peli suoraan sanoen huutaa yhtä kovaa yleispelaaja. Eikä toinen oikeasti jo nyt maajoukkuevalmis passarikaan tekisi hallaa. Ainakin itsellä olisi selvästi turvallisempi olo jos kipeäselkäisen Tervaportin takana olisi oikeasti kentälle laitettava vaihtoehto. Jospa Haapakoski kasvaisi niihin saappaisiin lähivuosina. Mutta yleispelaaja-asiaan palatakseni, Suomen peli voisi olla aivan uusilla urilla kun meillä olisi yksi nelospaikan vasara jolle voi syytää sitä passia ihan huoletta. Nyt ei ole. Passin pitää olla kova tempoinen hyvästä nostosta lähteä passi, jotta hyökkäysprosentit ovat nelospaikalla riittävät. Jos katsotte pelejä tai tilastoja, niin on helppo huomata että vastustajan yleispelaajat takovat Suomea vs aika kovilla tehoilla nelospaikalta palloa kenttään. Ei Suomea vastaan ole esimerkiksi ykköspaikalta saatu pahaa jälkeä vastaan, vaan nelosesta sitä tuhoa on tehty. Myös Suomi tarvitsisi yhden oikean pelotteen nelospuolelle. Serbiaa vastaan oli karmeaa katsoa kun meidän suoraan passarin sormiin tulevasta loisto nostosta ja Ojansivulle lähteneessä hyvin nopea tempoisessa kakkospaikan passissa oli KAKSI laitatorjujaa täysin järkestäytyneessä paritorjunnassa vastassa. Toki kyseinen keskitorjuja oli Lisinac joka on aivan maailman parhaita paikallaan, mutta siltikin se kertoo siitä miten vahvasti Serbia pystyi painottamaan torjuntaa kakkospaikalle. Kovakätinen ja ulottuva yleispelaaja purkaisi tätäkin painetta hyvin paljon.
Tämän illan ottelusta ihan lyhyitä pointteja:
- Suomea vastaan tulee tähän asti ylivoimasesti pahin hakkuri. Sokolov on karmean kovassa kunnossa ja tulee todennäköisesti olemaan myrkkyä Suomelle. Vaimennuksia ja puolustuksia olisi tärkeää saada.
- Bulgarialla on erinomaiset keskitorjujat. Molemmat turnauksen kärkeä torjunnoissa.
- Tervaportin pitää pelata mielestäni rohkeammin Ojansivun kautta. Melkein jokaisessa pelissä on tullut pitkiä jaksoja kun Lelu on jäänyt aivan ilman ruokaa. Se on nähty usein että Ojansivu on parhaimmillaan isolla vastuulla.
- Suomen vastaanoton on pakko pysyä paremmin kasassa. Suorat nostovirheet olisi saatava karsittia varsinkin erien lopuilla. Bulgarialla on muutama hyvä syöttäjä mutta sieltä löytyy myös onneksi sitä helpompaa syöttäjää joukosta.
Toivotaan että Suomi syttyisi täyteen liekkiin turnauksen tärkeimmässä pelissä. Tästä ottelusta voitto, ja turnaus menee jo onnistuneen puolelle hyvinkin. Tsemiä Suomi!
inch: )