Tervehdys!
Hieman on aikaa taas kulunut edellisestä kirjoituskerrasta. Ei ole oikein saanut itseä koneen äärelle ja kirjoittamaan ajatuksen kanssa, mutta koetellaas nyt kauden tärkeimpien hetkien lähestyessä paikata tämä asia. Tämänkertainen kirjotuksemme käsittelee tulevia pudotusotteluja ja niihin muodostuvia ottelupareja. Otteluparithan valitaan vasta myöhemmin, mutta nämä seuraavat ovat omat valistuneet arvaukseni.
Ennen kauden loppua käydään myös tämän kauden onnistujat ja mahdolliset epäonnistujat läpi yhdessä blogikirjoituksessa. Jokaisen joukkueen että melkeinpä myös jokaisen pelaajan osalta. Ja luonnollisesti myös henkilökohtaisesti omat top-listani pelipaikoittain ja tähtikuusikot tämän kauden osalta. Voisi vaikka vertailla niitä kauden alussa tekemiini listoihin ja katsoa ovatko lähellekään toisiaan. Se tulee sitten normaalisti Ylikerroin.com-blogiin. No nyt joka tapauksessa aletaan pureutua tämän kertaiseen aiheeseen. Kyseessä ei siis kuitenkaan ole mikään älyttömän syväluotaava analyysi jossa poraudutaan jokaisen joukkueen taktiisin heikkouksiin ja vahvuuksiin, vaan pintapuolinen katsaus tulevien otteluiden voimasuhteisiin.
Hurrikaani voitti siis runkosarjan erittäin vakuuttavalla rekordilla, ja Valepa oli kakkonen lähes vastaavalla tuloksella. Nämä joukkueet ottavat yhteen myös runkosarjan viimeisessä ottelussa, joka on kyllä panokseton, mutta johon molemmat lataavat varmasti kaiken silti peliin ennakkoasetelmia kevättä kohden hakien. Sampo pelasi myös erittäin tasavahvan kauden sijoittuen selkeästi kolmanneksi. Tiikereiden peli ailahteli ajoittain, mutta neljäs sija runkosarjan jälkeen on silti ihan kelvollinen suoritus ja antaa kotiedun puolivälieriin. Nämä joukkueet pääsevät siis valitsemaan vastustajansa, aina parin vaihtoehdon joukosta. (Paitsi tietysti Tiikerit, jolle tulee vastaan viimeinen jäljelle jäävä joukkue) Riennon kausi oli todellinen floppi ja ainoastaan yksi voitto on takataskussa ennen viimeistä ottelua. Loimun kaudesta pystyi myös veikkaamaan hankalaa, ja he ovatkin kenties toinen karsija Riennon kanssa ykkössarjan parhaita vastaan. Mutta kaikki on heillä vielä kuitenkin omissa käsissä viimeisessä vieraspelissä iskua vastaan. Iskun kausi näytti yllättäen menevän vahvasti kohti pudotuspelejä, mutta monta tiukkaa 3-2 tappiota ajoi heidät sarjan hännille ja pudotuspelit ovat jo tavoittamattomissa ja riski liigakarsintaan joutumisestakin on olemassa jos Loimu yllättää heidät viimeisessä pelissä.
Seuraavassa omat arvioni/arvaukseni tulevista ottelupareista. Kaksi ensimmäistä otteluparia ovat mielestäni aika raakaa touhua, eikä altavastaajilla ole niissä juuri sanan sijaa. Mutta urheilu on ihmeellistä. Vaikka tekstitssäni aika tylysti heidän mahdollisuutensa torpataankin, ei ikinä voi ennustaa asioita etukäteen varmaksi. Yksi tai useampi tärkeä loukkaantuminen tai vastaava ja peli saa aivan uusia vivahteita. Mutta nämä kaksi ottelusarjaa hieman ohuemmin arvioituna siis yksinkertaisesti sen vuoksi, että niissä ei mielestäni niin paljon yksityiskohtia ole arvioitavaksi. Upeaa olisi kuitenkin nähdä joko Ducksin tai Lekan ahdistavan ennakkosuosikkeja nurkkaan.
Puolivälierä 1: Hurrikaani Loimaa - Vantaa Ducks (keskinäiset kohtaamiset kaudella 3-0)
Ottelusarjan lopputulos: 3-0
Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat: Harrison Peacock (Hurrikaani), Mikko Oivanen (Hurrikaani), Miro Määttänen (Ducks), Toni Kankaanpää (Ducks)
Ensimmäisenä valitsemaan pääsee siis Hurrikaani Loimaa. He saavat valita itselleen runkosarjan 7. tai 8. sijoittuneen joukkueen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että valittavina ovat Leka ja Ducks. Itselläni on tunne, että Hurrikaani poimii näistä kahdesta Vantaalaiset vastaansa, riippumatta ovatko he edellä Lekaa sarjataulukossa vai ei. Ducks onnistui kampeamaan itsensä lopulta pudotuspeleihin vahvan alkunsa turvin. Pelillisesti Ducksin otteet eivät ole olleet erityisen rohkaisevia viimeisten kuukausien aikana, vaan loukkaantumistenkin vuoksi on peli ollut melko sekavaa. Jokainen erävoitto vantaalaisille tästä otteluparista on voitto ja uskallankin väittää että yhteensäkin koko ottelusarjassa jo 2 voitettua erää tulee olemaan tiukassa. Vieraissa Hurrikaania on Ducksin lähes mahdotonta yllättää, kun kyse on täyden intensiteetin peleistä. Kotonaan Ducks saa haistella pudotuspelitunnelmaa todennäköisesti ainoastaan yhden pelin verran.
Jos ja kun Hurrikaanin peli on raiteillaan, on Ducksin mahdotonta sitä pysäyttää. Oivaset, Smith ja Peacock on sellainen neljän sakki pelaajia, että tulivoimaetu on hirvittävällä tavalla Hurrikaanien puolella.
Ducksin osalta tärkeimmässä roolissa ovat laitahyökkääjät Miro Määttänen ja Toni Kankaanpää. Heidän täytyy kantaa suurin vastuu Ducksin hyökkäystehoista, sillä en usko hakkuriosastolta tulevan aivan tarpeeksi tulitukea. Myös keskeltä varsinkin Szabo on luonnollisesti isossa roolissa. Vastapuolella on vastassa kuitenkin liigan paras keskitorjuja Oivanen, joten tehtävää on.
Puolivälierä 2: Valepa Sastamala - Leka Volley (keskinäiset kohtaamiset kaudella 3-0 Valepalle)
Ottelusarjan lopputulos: 3-0
Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat: Mikko Esko (Valepa), Olli Kunnari (Valepa), Urpo Sivula (Valepa), Samuli Kaislasalo (Leka), Jan Helenius (Leka)
Valepa valitsee toisena Lekan ja Ettan väliltä ja poimii näistä vastaansa kuopiolaiset. Tähän pätevät hyvin pitkälti samat sävelet kuin edelliseen ottelupariin. Valepa vie ja Leka vikisee. Hyvin kummia pitää tapahtua jotta Leka pystyy Valepalta edes ottelua viemään, saati taistella välieriin pääsystä. Vieraissa paukut on aika syöty jo ennen alkua ja vain täydellinen onnistuminen ja Valepan pelin takkuilu tuo siellä yllätyksiä. Kotonaan Leka voi ajoittain ahdistellakkin Valepaa, mutta kuten Duckseilla, myös Lekalla on jokaiseen erävoittoonkin täysi työ edessä. Valepan hyökkäyskalusto on yksinkertaisesti niin paljon laajempi ja laadukkaampi, että Leka tullaan tudennäköisesti yksinkertaisesti lyömään ja syöttämään kumoon. Valepalta Kunnari, Sivula, Esko ja molemmat keskarit ovat selvästi edellä virkaveljiään vastapuolella verkkoa.
Lekalla on kaksi pelaamaan kykenevää passaria, mutta ongelmana on yksinkertaisesti se, että kumpikaan heistä ei ole pelannut tarpeeksi tasaisesti jotta pelaisi edes yhtä kokonaista peliä putkeen kentällä. Saati sitten useita peräjälkeen. Melkein jokaisessa ottelussa Nissi on vaihtanut passaria kesken ottelun, olipa aloittavana passarina ollut sitten Lankinen tai Kasampalis. Nyt olisi viimeinen hetki löytää pelaava passari ja rauhoittaa peli. Itse kääntyisin Lankisen puoleen. Peli pyörii mielestäni hieman tasapuolisemmin ja on edellä syötössä. Kaislasalon täytyy olla se vasara jonka puoleen passari voi kääntyä roskapalloissa. Mielenkiintoisena pointtina nostaisin esille tarkkailtavaksi Kaislasalon hieman takapainoisen hyökkäystekniikan, joka on mielestäni selvä haitta hänen tehoilleen ja lyöntisuunnilleen. Tämä luonnollisesti korostuu hieman taakse jäävissä passeissa, mutta onnistuneissakin passeissa liian usein Kaislasalon lyöntiasento ei ole optimaalinen ja tämä rajoittaa lyöntisuuntia (eritoten rajalyöntiä) sekä ottaa hyökkäyksestä voimaa pois. Maajoukkueuraa ajattellen tätä pitäisi eritoten yrittää hioa. Heleniuksen uskon hoitavan oman tonttinsa hyvin. Vastaanotto Lekalla ylipäätään voi olla helisemässä Valepan rumputulessa. Keskeltä Valepa on lekaa eritoten valovuoden edellä. Lekan Porkka on kehittynyt harppauksin jo tällä kaudella ja ulottuvuus ja liikkuvuus on erittäin hienoa katsottavaa. Takuutuote maajoukkueeseen tulevaisuudessa, ja varma tähti myös liigaan. Ei kuitenkaan ole luonnollisesti vielä tällä kaudella siinä asemassa, että ratkoisi pelejä itse. Valepan Carmody ja Guymer ovat sen sijaan jo todella rutinoituneita ja ulottuvia.
Puolivälierä 3: Sampo Volley - Oulun Etta (keskinäiset kohtaamiset kaudella 3-0 Sampolle)
Ottelusarjan lopputulos: 3-1
Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat: Andrus Raadik (Sampo), Petteri Penttinen (Sampo), Markus Kaurto (Etta), Ronkainen (Etta)
Sampo saa valita kahden tasaisen pohjoisen joukkueen väliltä ja päätyy Ettaan. Pelimatkat ovat ratkaisevasti lyhyempiä ja kotiedulla Sampo voi lähteä sarjaan myös luottavaisin mielin. Lakkapäätä vastaan otteluita pitäisi tod.näk. pelata myös erilaisella rytmityksellä (2 kotiottelua ja sitten 2 vierasottelua), juuri matkojen pituuden takia, enkä usko että Sampo lähtee tähän ralliin mukaan kun ei ole pakko. Ettaa vastaan vuorottelevat pelivuorot onnistuvat. Sampo lähtee sarjaan luonnollisesti myös suosikkina. Kotietu on sillle tässä iso hyöty ja vaatisi Oululaisilta vähintään yhtä hankalaa ryöstöretkeä savonmaille. Kun taas puolestaan vieraissa Sampo pystyy varmasti haastamaan Ettan jokaisella kerralla. Etta ei kuitenkaan missään nimessä ole helppo vastus, ja tässä onkin jo ensimmäinen sarja jossa altavastaajan voitto ei ole lainkaan mahdottomuus. Etta on varsinkin kotonaan erittäin hankala vastustaja. Ettan erittäin tärkeät yleispelaajat Hakala ja Pennanen ovat kuitenkin kärsineet ikävistä loukkaantumisista juuri pudotuspelien alla, ja edes toisen heistä kuntoon saaminen onkin elinarvoisen tärkeää Ettalle. Nuori Hänninen on esittänyt myös lupaavia otteita vähällä peliajallaan, mutta ei tulisi kestämään vielä pudotuspeleissä Sampon käsittelyssä. Mielestäni Ronkaisen kuuluisi pelata toista yleispelaajan paikkaa vaikka kaikki heidän yleispelaajat olisivatkin terveinä. Molemmilla joukkueilla on kaksi pelaamaan pystyvää passaria, mutta molemmilla on myös ne ykköspassarit, joihin valmentajat tukeutuvat (Penttinen ja Haapakoski).
Sampon paketti on puolestaan ollut kasassa melkein koko kauden erittäin hyvin. Kauden loppupuolella joukkueen hakkuri Häyrisen otteet ovat olleet useassa pelissä hieman nihkeänlaisia, ja hänellä onkin tason noston paikka pleijareissa takaisin omalle normaalille suorittamiselleen. Raadik tulee olemaan erittäin isosti työllistetty, kuten koko kauden ajan. Pystyykö tämä virolaishirmu jatkamaan samoilla järkyttävän kovilla tehoilla ja pienillä virhemäärillä, vaikka kaikki tietävät minne passi menee? Sampon vastaanottoryhmitelmä on myös kenties liigan paras, onko Ettalla keinoja rikkoa sitä? Ronkaisella, Kaurtolla, Jokelalla, sekä kunnossa ollessaan Pennasella on onnistuessaan hyvä painava syöttö. Heidän syöttövuorollaan pitää myös saada vastaanottoa rikki, sillä muiden syötöt Sampo todennäköisesti poimii marjoina ylös. Myös Sampon kurinalainen torjuntapeli on yksi liigan parhaimpia.
Ettalla on ollut hankaluuksia tällä kaudella Sampoa vastaan, ja ainoastaan ensimmäisessä kotiottelussa se pystyi taistelemaan tosissaan voitosta, hävittyään 2-3. Ettan hakkuri Jokela on ollut pirteä ilmestys melkein koko kauden ajan. Jokelalla on kuitenkin tältä kaudelta alla erittäinkin vaikeat pelit juuri nimenomaan Sampoa vastaan. Kolmessa pelatussa keskenäisessä ottelussa hänen hyökkäystehonsa ovat alle 30% ja tehotilastokin miinuksella yhteensä noin 90:llä passilla. Pystyykö tämä 18-vuotias pojankloppi jatkamaan samoja erittäin ennakkoluulottomia otteita, mitä on kaudella pääosin esittänyt, myös pudotuspeleissä hankalaa vastusta vastaan? Ettalla on yksi liigan parhaista keskitorjujista Kaurton muodossa, ja hänen hyökkäysvastuunsa tulee taatusti olemaan erittäin iso myös pudotuspeleissä. Pitkääkin siirtoa mieluiten hyökkäävän keskarin lyöntipaikat sekä -suunnat on varmasti tarkoin skoutattu läpi Sampon toimesta.
Puolivälierä 4: Tiikerit - Lakkapää (keskinäiset runkosarjassa 1-2)
Lopputulos: 3-2
Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat: Herrera (Tiikerit), Ropponen (Tiikerit), Dosanjih (Lakkapää), Gustavsson (Lakkapää)
Lähtökohtaisesti ehkä se tasaisin ottelupari. Lakkapää on nostanut selvästi osakkeitaan kauden loppua kohti mentäessä. Alku oli heillä hyvin nihkeää. Tiikereillä on ottelusarjaan jopa erittäin tärkeä kotietu, sillä Lakkapää on selvästi vaarallisempi vastus nimen omaan kotonaan. Tiikereille riittää näin kun he hoitavat kotipelinsä. Lakkapää on voittanut joukkueiden kaksi viimeisintä kohtaamista. Toisessa Tiikerit pelasi tosin ilman kahta parasta pelaajaansa (Herrera ja Ropponen). Tiikerit on tässä kuitenkin suosikki jatkamaan välieriin kotietunsa ja hivenen paremman materiaalin turvin. Heidänkin pelinsä pitää kuitenkin mennä vielä eteenpäin menestyäkseen.
Tiikereiden onneksi Herreran ranteessa ei ollut murtumaa, vaan hän on pelikuntoinen pleijareissa. Niin iso osa hän on Tiikereille melkeimpä kaikilla osa-alueilla. Herrera on hyvä vastaanottaja ja nopean tempopassin hyökkääjä, mutta puolustuksessa Herrera on suorastaan ilmiömäinen ja se hänen suurin vahvuus. Tiikereiden toinen elintärkeä osa on hakkuri Ropponen. Pudotuspeleissä häneltä yksinkertaisesti vaaditaan tehoja kakkos- sekä ykköspaikalta. Lakkapäällä on loistava ja ulottuva torjunta (Dosanjih on liigan paras nelospaikan torjuja) nimenomaan nelospaikkaa vastassa torjumassa, joka voi siksi olla hyvinkin välillä tukossa. Tiikereiden yksi ongelma voi olla toisen yleispelaajan paikka jossa ei ole ollut hirvittävästi pysyvyyttä. Hunt lyö välillä kovaa ja hyvin, mutta on ajoittain aivan liian päätön ja virhearka. Omaa kuitenkin isoimman muita isomma "yllätystekijän" ja hyvänä päivänä voi olla pitelemätönkin. On vain sitä kovin harvoin. Passareista uskon Mäkihannun peluuttavan Eatonia, jonka itsekin näen parhaana vaihtoehtona. Hänenkin pelinsä sakkaa ajoittain liikaa, mutta on kuitenkin melkein jokaisella osa-alueella edelleen edellä Jylhää. Molemmille tulee ajoittain aivan liikaa käsittelyvirheitä ja passipeli voi muutenkin olla Tiikereille pieni kompastuskivi.
Lakkapään hyökkäyspeli on hyvin vahvasti hakkuri Gustavssonin sekä keskareiden Brown ja Walsh harteilla. Gustavsson on ajoittain erittäin vahva, mutta virhemäärät kasvavat myös pelikohtaisesti usein hieman liian isoiksi. Todellinen all or nothing-tyyppinen pelaaja. Mielenkiintoista nähdä miten kestää kertyvän passimäärän intensiivisissä pudotuspeleissä. Keskeltä Lakkapää hyökkää paljon ja vitospuolta suuntana vahvasti suosien, mutta hyvillö tehoilla. Passari Dosanjihin passikorkeus palvelee tätä hyvin. Dosanjih on hyvin ristiriitainen pelaaja itselle, koska välillä passit sakkaavat varsinkin neloseen pahasti, mutta kun peli kulkee on hän kelpo pelintekijä. Laitatorjujana hän on vertaansa vailla, todella ulottuva ja agressiivinen. Syöttö on myös painava, mutta leijasyötöksi virheitä kertyy paikoittain liikaa.
Liber Or oli erinomainen hankinta, ja sen myötä Lakkapään vastaanotto onkin ollut aivan liigan parhaiden joukossa. Pienenä huomiona nostaisin esille myös Palokankaan tasaisen varmat ja tasapainottavat esitykset. Tiikereiden ei missään nimessä kannata suunnata leijaa hänen sormilleen, sillä idioottivarma sorminostaja kyseessä. Toisen yleispelaajan paikka on Lakkapäälläkin pieni kysymysmerkki ja kenties heikkous. Nuori Mäkinen on tulevaisuusen pelaaja mutta vielä kovin nuori jatkuvaan paineeseen. Voth ei ole itseäni oikein vakuuttanut, vaikka pelaakin melko järkevästi. Torjunta- ja vastaanottopelaaminen pitää olla Lakkapään ehdottomia vahvuuksia edelleen myös pudotuspeleissä jotta tuloksia voi ylipäätään edes odottaa.