Eiköhän tässä kaikessa paista juurikin päävalmentajan kokemattomuus. Ei EM- kisat ole yleisesti mikään sisäänajo paikka ja mitä on kentältä kuullut, niin perustelut kokeneiden pelaajien syrjäyttämiseksi ovat olleet todella outoja, joku voisi sanoa "keksittyjä" "tekaistuja" ym. Yhdessä asiassa Suomi on ykkönen näissä skaboissa ja se on, että päävalmentaja ei ole ennen tätä pestiä ollut missään päävalmentajana aiemmin!
Toivottavasti olemme väärässä, mutta kyllä tässä hiukan provosoiden on pelillisen mahalaskun merkit ilmassa.
Koskelon ulos jättäminen on mielestäni suuri virhe. Miesten joukkueessa Tervaportin mukaan tulo loppukesästä piristi heti hyökkäyspeliä, vaikka keskiosastolla tuli pahoja takaiskuja loukkaantumisen muodossa.
Tuon tason pelaajat, kuin Koskelo ja Tervaportti tuovat koko joukkueen tekemiseen uuden vaihteen ja vaatimustason. Ei pelkästään peleihin, vaan treeneihin ja arkeen.
Pelillisesti suurin ongelma tulevissa kisoissa on, että todennäköisesti häviämme jokaista vastustajaa vastaan syöttö-vastaanottopelin. Sitä on vaikea kovalla hyökkäyksellä kuroa kiinni. Varsinkin, kun meidän hyökkääjät on hiukan yksipuoleisia.
Mielestäni joukkue olisi tarvinnut ehdottomasti Jessica Kososen kaltaisen tyypin auttamaan sekä pelillisesti, että henkisesti joukkuetta. Emilia Kääntä ei mielestäni ole millään osa-alueella niin paljon Kososta edellä, että syrjäyttäisi Kososen tuoman kokemuksen ja johtajuuden.
Turkki teki kesällä muutoksen ja laittoi Karakurtin toiseksi yleispelaajaksi, kun pallo ei tahtonut nelospaikalta kuolla.
Nyt Suomi koittaa tehdä samaa Lindgrenin kanssa. Erona on vaan se, että Turkin libero ja toinen yp pystyvät nostamaan 80% pinta-alasta. Jos ja kun esim. Kokkonen joutuu samaan, niin tulee rumaa jälkeä. Joka tapauksessa Kokkosen ja Alangon rooli ja työmäärä tulee olemaan massiivinen, toivottavasti pelihuumori kestää vaikeinakin hetkinä.
Siinäpä sitä inhorealismia. Sveitsiä vastaan käytyjen harjoituspelien tuloksena en voi oikein muuta ajatella. Niin paljon Suomi oli jäljessä, kun Sveitsi pelasi parhaalla seitsikollaan.
Toivoisin, että noin ei käy, vaan Kokkosen ja Pölläsen hiha kestää edes kohtuullisesti ensimmäisessä pelissä Slovakiaa vastaan. Tällöin Suomi taistelee turnauksessa myös otteluvoitoista. Jos ei, niin taistellaan peli-identiteetistä. Ilman vastaanottoa ei ole sitä rohkeaa ja fyysistä hyökkäyspeliä, johon pyritään.
