Miesten Mestaruusliiga 2021-2022
- Viestiketjun aloittaja Ylläpito
- Alkaa
- Viestejä
- 1,681
Joulutauolle lähdetään pistekeskiarvon suhteen tästä tilanteesta, perässä myös joukkueen tehokkain yleispelaaja hyökkäystehoineen. Jonkinmoinen korrelaatio asialla on, poikkeuksena Tiikerit.
1. Savo 2.59 (Andrus Raadik 37%)
2. Valepa 2.54 (Sakari Mäkinen 38%)
3. Akaa 2.06 (Kristo Kollo 33%)
4. Tiikerit 1.78 (Jere Mäkinen 26%)
5. Hurmos 1.73 (Jere Heiskanen 34%)
6. Loimu 1.53 (Kristaps Smits 33%)
7. Hurrikaani 1.37 (Luka Marttila 33%)
8. Ducks 1.13 (Kalle Kattelus 23%)
9. Tuto 0.75 (Eemeli Kouki 26%)
10. Lakkapää 0.67 (Bryton Codd 26%)
11. Etta 0.38 (Eetu Pennanen 22%)
1. Savo 2.59 (Andrus Raadik 37%)
2. Valepa 2.54 (Sakari Mäkinen 38%)
3. Akaa 2.06 (Kristo Kollo 33%)
4. Tiikerit 1.78 (Jere Mäkinen 26%)
5. Hurmos 1.73 (Jere Heiskanen 34%)
6. Loimu 1.53 (Kristaps Smits 33%)
7. Hurrikaani 1.37 (Luka Marttila 33%)
8. Ducks 1.13 (Kalle Kattelus 23%)
9. Tuto 0.75 (Eemeli Kouki 26%)
10. Lakkapää 0.67 (Bryton Codd 26%)
11. Etta 0.38 (Eetu Pennanen 22%)
- Viestejä
- 1,681
Perspektiiviä tälle antamaan:
keskimääräisen liigan aloituskuusikon yleispelaajan mediaanihyökkäysteho on 26% tällä kaudella
- Viestejä
- 1,681
Syyskauden arviot (arvosanat kautta edeltäneisiin odotuksiin nähden) :
1. Savo Volley – 44p (-1 peli)
Arvosana: 9
Vaikka toinen yleispelaajan paikka aiheuttikin syksyn mittaan harmaita hiuksia Savon toimistolla, oli muun joukkueen suoriutuminen sen verran vahvaa että syyskausi päättyy sarjakärjessä. Tilastotappio Ettalle, oikeat tappiot Valepalle ja ilman Raadikkia Tiikereille.
Ivanovi jälleen vuoden vanhempi (ja vahvempi). Rosterissa aiempaa enemmän aitoa laajuutta. Sarjan kovimmat keskitorjujat ja erittäin hyvä Lelu. Nyt kun yleispelaajisto vahvistui Michelaulla nosti osakkeitaan aidosti taistelemaan liigan voitosta.
MVP: Andrus Raadik
Väkivahva Raadik on Savon tärkein pelaaja. Osoitti omat epäilykseni jäähdyttelyvuosista vääriksi. Kelpaisi tällä hetkellä kovempiinkin sarjoihin. Vain Mäkisen Sakari on ollut vahvempi hyökkäyksessä. Raadik on ehkä hieman yllättäen sarjan paras yleispelaaja vastaanotossa (61% pos). 0.3 torjuntaa ja 0.4 ässää erässä osoittaa että heikkouksia ei Andrusin pelistä löydy.
2. Akaa-Volley – 37p (-1 peli)
Arvosana: 8+
Syyskausi alkoi mollivoittoisesti, syyskausi päättyi mollivoittoisesti. Väliin mahtui sen verran hyvää suorittamista että Akaa-Volley löytyy sarjataulukosta sijalta 2.
Akaa on liigauransa tasapainoisin joukkue tällä kaudella. Aiemmat haaveet kärkikahinoista ovat kaatuneet laitureiden epätasaisuuteen ja passipelissäkin oli viimekaudella omat murheensa. Vetovoimaa (jos sillä nimellä rahaa kutsutaan) Akaalta on löytynyt vaikka seura puhuukin 2027 -projektista mitalin osalta.
Kollo on osoittautunut hyväksi vahvistukseksi ja Vuorinen pystyy lepuuttamaan ikämies Mikkosta pleijareita varten. Akaan taustoissa maisteltiin hunajaa kun Sivula tykitti loppukesästä elämänsä kunnossa EM-kisoissa. Akaan harmiksi Sivula ilmoittautui kuitenkin kesän jälkeen jälleen kauden mittaiselle isyyslomalle huippukunnon osalta. Pitkänenkään ei ole ollut aivan huippukunnossa vaikka torjunnoissa onkin liigan kärkipäätä.
Akaan ehdoton valtti eli libero Köykkä on “liian hyvä tähän puulaakiin”. Savon Sho on saanut ansatusti suitsutusta mutta Köykälle oikeampi paikka löytyisi top 3 liigoista. 66/41% vastaanotto (luet oikein, 41% täydellisiä) kertoo siitä että Köykän ainut “heikkous” liberona on nykyisin vahvuus. Puolustustaitoja ei olekaan kukaan epäillyt.
Välimaa tuli kesätauolta “kesäkunnossa”. Meno on syksystä parantunut mutta edelleen Akaan pelin sakatessa Kunnarin katseet kääntyvät passarin tontille. Tuomivaara on hyvä kirittäjä Välimaalle, mutta jo nyt on selvää että Välimaa oli vain palanen Tiikereiden kokonaisuudessa.
MVP: Sauli Sinkkonen
Sinko on pelipaikkansa eliittiä ja tuo tärkeätä keskihyökkäysuhkaa tuomaan laitoihin tilaa. Lienisikö Sauli jo tyytyväinen pelaamaan loppu-uransa Suomen kentillä. Tähän ainakin Akaan taustat lienisivät tyytyväisiä.
3. Tiikerit – 35p
Arvosana: 10+
Vaikka “oikeampi” sijoitus sarjataulukossa olisi neljäs, ei Tiikereiden syyskauden suorituksille voi antaa odotuksiin nähden muuta kuin papukaijamerkin. Kuka olisi uskonut kesällä että kun edelliskauden mitalijoukkueesta lähti liigan MVP taistossa oleva Jiri Hänninen, Nurmolaislegenda Antti Ropponen sekä ykköspassari Välimaa, eikä tulopuolella olisi noh.. ketään olisi Tiikerit silti heti takaisin mitalikahinoissa. Myönnetään, en minä ainakaan kuten uskolliset Tiikerifanit muistavat muistuttaa. Vaikka valmentajan merkitys liigajoukkueen menestykselle lienee melko vähäinen, on myös Keskisipilälle nostettava hattua.
Vuosia mollattu Leppälä tekee enemmän pisteitä kuin useimmat sarjan aloittavat yleispelaajat. Torjunnatkin ovat tällä kaudella tarttuneet kohtalaisesti vaikka tällä saralla parannettavaa onkin. Förstillä eivät kädet tutise passatessa ja hakkuri Keskinen on tehnyt todellisen läpimurtonsa vaikka sen arvonimen jo 2019/2020 saikin.
Realistisesti ottelusarjojen voitto puolivälierävaiheen jälkeen keväällä vaatisi neloslaidasta lisää tehoja. Lahti ja Mäkinen puolustavat kyllä kiivaasti mutta tehot jäävät molemmilla kovasti piippuun.
MVP: Oskari Keskinen
Oskarilta on nähty hurja tasonnosto viimekauteen. Jos viimekaudella Ropponen tuotiin vahvistamaan mitalijahtia, nyt Tiikerit tuskin vaihtaisivat Keskistä Ropposeen edes rahasta (laskutkin pitää toki maksaa). Oskari hyökkää yli neljäsosan Tiikereiden passeista ja tekee sen kovilla tehoilla.
1. Savo Volley – 44p (-1 peli)
Arvosana: 9
Vaikka toinen yleispelaajan paikka aiheuttikin syksyn mittaan harmaita hiuksia Savon toimistolla, oli muun joukkueen suoriutuminen sen verran vahvaa että syyskausi päättyy sarjakärjessä. Tilastotappio Ettalle, oikeat tappiot Valepalle ja ilman Raadikkia Tiikereille.
Ivanovi jälleen vuoden vanhempi (ja vahvempi). Rosterissa aiempaa enemmän aitoa laajuutta. Sarjan kovimmat keskitorjujat ja erittäin hyvä Lelu. Nyt kun yleispelaajisto vahvistui Michelaulla nosti osakkeitaan aidosti taistelemaan liigan voitosta.
MVP: Andrus Raadik
Väkivahva Raadik on Savon tärkein pelaaja. Osoitti omat epäilykseni jäähdyttelyvuosista vääriksi. Kelpaisi tällä hetkellä kovempiinkin sarjoihin. Vain Mäkisen Sakari on ollut vahvempi hyökkäyksessä. Raadik on ehkä hieman yllättäen sarjan paras yleispelaaja vastaanotossa (61% pos). 0.3 torjuntaa ja 0.4 ässää erässä osoittaa että heikkouksia ei Andrusin pelistä löydy.
2. Akaa-Volley – 37p (-1 peli)
Arvosana: 8+
Syyskausi alkoi mollivoittoisesti, syyskausi päättyi mollivoittoisesti. Väliin mahtui sen verran hyvää suorittamista että Akaa-Volley löytyy sarjataulukosta sijalta 2.
Akaa on liigauransa tasapainoisin joukkue tällä kaudella. Aiemmat haaveet kärkikahinoista ovat kaatuneet laitureiden epätasaisuuteen ja passipelissäkin oli viimekaudella omat murheensa. Vetovoimaa (jos sillä nimellä rahaa kutsutaan) Akaalta on löytynyt vaikka seura puhuukin 2027 -projektista mitalin osalta.
Kollo on osoittautunut hyväksi vahvistukseksi ja Vuorinen pystyy lepuuttamaan ikämies Mikkosta pleijareita varten. Akaan taustoissa maisteltiin hunajaa kun Sivula tykitti loppukesästä elämänsä kunnossa EM-kisoissa. Akaan harmiksi Sivula ilmoittautui kuitenkin kesän jälkeen jälleen kauden mittaiselle isyyslomalle huippukunnon osalta. Pitkänenkään ei ole ollut aivan huippukunnossa vaikka torjunnoissa onkin liigan kärkipäätä.
Akaan ehdoton valtti eli libero Köykkä on “liian hyvä tähän puulaakiin”. Savon Sho on saanut ansatusti suitsutusta mutta Köykälle oikeampi paikka löytyisi top 3 liigoista. 66/41% vastaanotto (luet oikein, 41% täydellisiä) kertoo siitä että Köykän ainut “heikkous” liberona on nykyisin vahvuus. Puolustustaitoja ei olekaan kukaan epäillyt.
Välimaa tuli kesätauolta “kesäkunnossa”. Meno on syksystä parantunut mutta edelleen Akaan pelin sakatessa Kunnarin katseet kääntyvät passarin tontille. Tuomivaara on hyvä kirittäjä Välimaalle, mutta jo nyt on selvää että Välimaa oli vain palanen Tiikereiden kokonaisuudessa.
MVP: Sauli Sinkkonen
Sinko on pelipaikkansa eliittiä ja tuo tärkeätä keskihyökkäysuhkaa tuomaan laitoihin tilaa. Lienisikö Sauli jo tyytyväinen pelaamaan loppu-uransa Suomen kentillä. Tähän ainakin Akaan taustat lienisivät tyytyväisiä.
3. Tiikerit – 35p
Arvosana: 10+
Vaikka “oikeampi” sijoitus sarjataulukossa olisi neljäs, ei Tiikereiden syyskauden suorituksille voi antaa odotuksiin nähden muuta kuin papukaijamerkin. Kuka olisi uskonut kesällä että kun edelliskauden mitalijoukkueesta lähti liigan MVP taistossa oleva Jiri Hänninen, Nurmolaislegenda Antti Ropponen sekä ykköspassari Välimaa, eikä tulopuolella olisi noh.. ketään olisi Tiikerit silti heti takaisin mitalikahinoissa. Myönnetään, en minä ainakaan kuten uskolliset Tiikerifanit muistavat muistuttaa. Vaikka valmentajan merkitys liigajoukkueen menestykselle lienee melko vähäinen, on myös Keskisipilälle nostettava hattua.
Vuosia mollattu Leppälä tekee enemmän pisteitä kuin useimmat sarjan aloittavat yleispelaajat. Torjunnatkin ovat tällä kaudella tarttuneet kohtalaisesti vaikka tällä saralla parannettavaa onkin. Förstillä eivät kädet tutise passatessa ja hakkuri Keskinen on tehnyt todellisen läpimurtonsa vaikka sen arvonimen jo 2019/2020 saikin.
Realistisesti ottelusarjojen voitto puolivälierävaiheen jälkeen keväällä vaatisi neloslaidasta lisää tehoja. Lahti ja Mäkinen puolustavat kyllä kiivaasti mutta tehot jäävät molemmilla kovasti piippuun.
MVP: Oskari Keskinen
Oskarilta on nähty hurja tasonnosto viimekauteen. Jos viimekaudella Ropponen tuotiin vahvistamaan mitalijahtia, nyt Tiikerit tuskin vaihtaisivat Keskistä Ropposeen edes rahasta (laskutkin pitää toki maksaa). Oskari hyökkää yli neljäsosan Tiikereiden passeista ja tekee sen kovilla tehoilla.
- Viestejä
- 1,681
4. Valepa – 33p (-6 peliä)
Arvosana: Liiga 9+ ja Mestarien liiga 7-
Pistekeskiarvossa sarjaa johtava Valepa pisti siipirikkoisen Crossin kotimatkalle ja ilmoitti heti olevansa markkinoilla uuden hakkurin suhteen. Ilmeisesti sarjan johtaminen ja Savon päihittäminen kauden ensimmäisessä kohtaamisessa selvin luvuin ei saanut käsien hikoamista taukoamaan uudelleenjärjestellyssä organisaatiossa. Hikoilullekin on selvä syy, kun Savo lähti kaupoille jo ennen talvitaukoa.
Europelit toivat kaivattua viihdettä huippumatsien muodossa, jälleen jäi jossittelulle varaa kun Cross ei toipunut pelikuntoon. Portugalin vieraille on tullut sen verran kovaa kyytiä lohkovaiheessa että tästä ei kannata liikaa jäädä hampaan koloon. Niissä karkeloissa pärjääminen vaatisi yleispelaajiston tasoisia pelimiehiä muillekin pelipaikoille.
Valepan toiminnassa on kuitenkin ollut nähtävissä ilahduttavaa pitkäjänteisyyttä viimevuosina. Miljoonabudjetit ovat vaihtuneet tapahtumatoimintaan ja nuorten kehittyvien liigatähtien palkkaamiseen. Voittamisen kulttuuria on Sastamalasta löytynyt viimevuosina. Se onkin yleispelaajiston ja Meskon lisäksi Valepan suurin valtti kevään mestaruuspeleihin. Toisaalta valtikan vaihtuminenkin voisi tuoda mukavan piristysruiskeen liigalentopalloon. Mitkähän olisivat Savon rahkeet jos mestarien liigan karsintapaikkaa tarjottaisiin?
MVP: Jiri Hänninen
Sakke johtaa hyökkäystilastoa, mutta Hänninen on Valepan kokonaisvaltaisin pelaaja. Tiikereistä tuttu kentällä ontuminen on loistanut poissaolollaan ja jos fyysinen suorituskyky pääsee nyt kehittymään KV-peleissä vaadittavalle tasolle on Hännisen suunta pelkästään ylöspäin. Silloin on toki aika jo karistaa Liigan tomut jaloista.
5. Karelian Hurmos – 26p (-4 peliä)
Arvosana: 9.5
Vaikka huhut Susirajalta olivat vielä liigataipaleen alussa mollivoittoisia, oli nuoren ja nälkäisen valmentajan sekä nuoren suomalaisen rungon kiinnittäminen viimekaudella käännekohta Hurmokselle. Joensuussa on varmasti vetovoimaa (tuskin rahaa) tämän kauden jälkeen nuorille suuntaansa hakeville pelaajille. Savosta, Pohjanmaalta ja pohjoisesta valuneet “hylkiöt” ovat saaneet tarvittavat liigavuodet vyötärölleen ja yhdessä muodostavat iskukykyisen sekä tasapainoisen porukan.
Heiskasen lisäksi Joensuulaisjoukkueesta ei ole jäänyt oikeastaan ketään erityisesti mieleen. Ja tämä on pelkästään hyvä asia. Passari-Jylhä on noussut “oikeaksi” liigapassariksi, harmiksi peliura alkoi puolapuilta kolmisen vuotta liian myöhään. Yleispelaaja-Jylhä tuo vielä laajuutta rosteriin kuntouduttuaan. Hurmos on yksilöitään parempi joukkue. Vaikka useampi näistä yksilöistä alkaisi jälleen kelvata kärkipään porukoillekin.
MVP: Jere Heiskanen
Ei yllätyksiä tällä saralla. Heiskanen on Hännisen ja Raadikin kanssa listoilla kun koko sarjan MVP:tä valitaan. Ikuinen vuoden juniori on saanut liigatasolla kaivatut hyökkäystehot auki ja nyt ei oikeastaan Raadikin ja Hännisen tapaan millään osa-alueella sakkaa. Syöttämisessä on jopa mainittua kaksikkoa edellä.
6. Hurrikaani Loimaa – 26p
Arvosana: 7+
Hurrikaanin taustoille antaisin ilolla kympinkin. Sen verran mukava on ollut katsoa Loimaan videotuotantoja, eikä vähiten Valtteri Arran selostuksen ja haastattelujen myötä. Arra onnistuu olemaan sopivan kriittinen “omankin” joukkueen osalta ja lajitietämyskin on ilahduttavalla tasolla.
Itse junnujoukkueen peli on ollut melkoista vuoristorataa. Kausi alkoi neljällä tappiolla liigan kärkinelikolle. Keskikastin ja häntäpään joukkueet Hurrikaani on kuitenkin hoidellut muutamia erehdyksiä lukuunottamatta hyvällä otteella. Valepan haastaminen Vexvellä viisieräisessä antoi lupauksia nuorten potentiaalista.
Kesäkauden kovin kaappaus oli vasta 19 -vuotiaan Aleksi Muukkosen kaappaus Ettasta. Yleispelaajan rooliin takaisin havitellut nuori mies on pelkästään kokonsa ja hyökkäysvoimansa ansiosta yksi viimeisen vuosikymmenen isoimpia suomalaislupauksia. Täysin ilman oksia ei ole paluu vastaanottohommiin sujunut ja hyökkäyksenkin osalta muutamia ohipelejä on sattunut. Parhaimmillaan Muukkonen on kuitenkin ollut Määttäsen Miron veroinen lyöntitykki.
Jos Muukkosen oksainen alku oli odotettavissa, harva taisi odottaa että joukkuetta kannattelisi jo syyskaudella Toiviaisen sijaan vieläkin nuorempi 18-vuotias Luka Marttila. Marttila jäi Kuortaneen vuosina mediapimentoon sen viimeisen vuosikymmenen lupaavimman pelaajan eli Nikkisen vuoksi. Rohkenisin väittää että Marttila oli kaksikosta jo silloin sekä edelleen se valmiimpi pelaaja edes liigatasolle yleispelaajan rooliin. Ja melkoisella ryminällä Luka onkin liigakentille tullut. Marttila johtaa hyökkäystehosaraketta joukkueen laitureista ja Toiviainen on pysynyt visusti vaihtonurkassa.
Nuoremman Välimaan passitarkkuuden ailahtelu on Hurrikaanin suurin kipupiste. Passarin pelaamiseen tuntuu tulleen kuitenkin lähes välittömästi parannusta kun kokenut passaritaustainen Krnić liittyi valmennusvahvuuteen.
MVP: Antti Ropponen
Antti vertyi syyskauden mittaan aiemmalle tasolleen. Varsinkin syöttöviivan takaa pystyy voittamaan eriä yksinään, siitä puhuu hurja lukema 0.6 ässää/erä omiaan. Antille toivoisi eniten terveitä pelivuosia ja Ropponen onkin isossa roolissa keväällä jos Hurrikaani mielii pitkälle.
Arvosana: Liiga 9+ ja Mestarien liiga 7-
Pistekeskiarvossa sarjaa johtava Valepa pisti siipirikkoisen Crossin kotimatkalle ja ilmoitti heti olevansa markkinoilla uuden hakkurin suhteen. Ilmeisesti sarjan johtaminen ja Savon päihittäminen kauden ensimmäisessä kohtaamisessa selvin luvuin ei saanut käsien hikoamista taukoamaan uudelleenjärjestellyssä organisaatiossa. Hikoilullekin on selvä syy, kun Savo lähti kaupoille jo ennen talvitaukoa.
Europelit toivat kaivattua viihdettä huippumatsien muodossa, jälleen jäi jossittelulle varaa kun Cross ei toipunut pelikuntoon. Portugalin vieraille on tullut sen verran kovaa kyytiä lohkovaiheessa että tästä ei kannata liikaa jäädä hampaan koloon. Niissä karkeloissa pärjääminen vaatisi yleispelaajiston tasoisia pelimiehiä muillekin pelipaikoille.
Valepan toiminnassa on kuitenkin ollut nähtävissä ilahduttavaa pitkäjänteisyyttä viimevuosina. Miljoonabudjetit ovat vaihtuneet tapahtumatoimintaan ja nuorten kehittyvien liigatähtien palkkaamiseen. Voittamisen kulttuuria on Sastamalasta löytynyt viimevuosina. Se onkin yleispelaajiston ja Meskon lisäksi Valepan suurin valtti kevään mestaruuspeleihin. Toisaalta valtikan vaihtuminenkin voisi tuoda mukavan piristysruiskeen liigalentopalloon. Mitkähän olisivat Savon rahkeet jos mestarien liigan karsintapaikkaa tarjottaisiin?
MVP: Jiri Hänninen
Sakke johtaa hyökkäystilastoa, mutta Hänninen on Valepan kokonaisvaltaisin pelaaja. Tiikereistä tuttu kentällä ontuminen on loistanut poissaolollaan ja jos fyysinen suorituskyky pääsee nyt kehittymään KV-peleissä vaadittavalle tasolle on Hännisen suunta pelkästään ylöspäin. Silloin on toki aika jo karistaa Liigan tomut jaloista.
5. Karelian Hurmos – 26p (-4 peliä)
Arvosana: 9.5
Vaikka huhut Susirajalta olivat vielä liigataipaleen alussa mollivoittoisia, oli nuoren ja nälkäisen valmentajan sekä nuoren suomalaisen rungon kiinnittäminen viimekaudella käännekohta Hurmokselle. Joensuussa on varmasti vetovoimaa (tuskin rahaa) tämän kauden jälkeen nuorille suuntaansa hakeville pelaajille. Savosta, Pohjanmaalta ja pohjoisesta valuneet “hylkiöt” ovat saaneet tarvittavat liigavuodet vyötärölleen ja yhdessä muodostavat iskukykyisen sekä tasapainoisen porukan.
Heiskasen lisäksi Joensuulaisjoukkueesta ei ole jäänyt oikeastaan ketään erityisesti mieleen. Ja tämä on pelkästään hyvä asia. Passari-Jylhä on noussut “oikeaksi” liigapassariksi, harmiksi peliura alkoi puolapuilta kolmisen vuotta liian myöhään. Yleispelaaja-Jylhä tuo vielä laajuutta rosteriin kuntouduttuaan. Hurmos on yksilöitään parempi joukkue. Vaikka useampi näistä yksilöistä alkaisi jälleen kelvata kärkipään porukoillekin.
MVP: Jere Heiskanen
Ei yllätyksiä tällä saralla. Heiskanen on Hännisen ja Raadikin kanssa listoilla kun koko sarjan MVP:tä valitaan. Ikuinen vuoden juniori on saanut liigatasolla kaivatut hyökkäystehot auki ja nyt ei oikeastaan Raadikin ja Hännisen tapaan millään osa-alueella sakkaa. Syöttämisessä on jopa mainittua kaksikkoa edellä.
6. Hurrikaani Loimaa – 26p
Arvosana: 7+
Hurrikaanin taustoille antaisin ilolla kympinkin. Sen verran mukava on ollut katsoa Loimaan videotuotantoja, eikä vähiten Valtteri Arran selostuksen ja haastattelujen myötä. Arra onnistuu olemaan sopivan kriittinen “omankin” joukkueen osalta ja lajitietämyskin on ilahduttavalla tasolla.
Itse junnujoukkueen peli on ollut melkoista vuoristorataa. Kausi alkoi neljällä tappiolla liigan kärkinelikolle. Keskikastin ja häntäpään joukkueet Hurrikaani on kuitenkin hoidellut muutamia erehdyksiä lukuunottamatta hyvällä otteella. Valepan haastaminen Vexvellä viisieräisessä antoi lupauksia nuorten potentiaalista.
Kesäkauden kovin kaappaus oli vasta 19 -vuotiaan Aleksi Muukkosen kaappaus Ettasta. Yleispelaajan rooliin takaisin havitellut nuori mies on pelkästään kokonsa ja hyökkäysvoimansa ansiosta yksi viimeisen vuosikymmenen isoimpia suomalaislupauksia. Täysin ilman oksia ei ole paluu vastaanottohommiin sujunut ja hyökkäyksenkin osalta muutamia ohipelejä on sattunut. Parhaimmillaan Muukkonen on kuitenkin ollut Määttäsen Miron veroinen lyöntitykki.
Jos Muukkosen oksainen alku oli odotettavissa, harva taisi odottaa että joukkuetta kannattelisi jo syyskaudella Toiviaisen sijaan vieläkin nuorempi 18-vuotias Luka Marttila. Marttila jäi Kuortaneen vuosina mediapimentoon sen viimeisen vuosikymmenen lupaavimman pelaajan eli Nikkisen vuoksi. Rohkenisin väittää että Marttila oli kaksikosta jo silloin sekä edelleen se valmiimpi pelaaja edes liigatasolle yleispelaajan rooliin. Ja melkoisella ryminällä Luka onkin liigakentille tullut. Marttila johtaa hyökkäystehosaraketta joukkueen laitureista ja Toiviainen on pysynyt visusti vaihtonurkassa.
Nuoremman Välimaan passitarkkuuden ailahtelu on Hurrikaanin suurin kipupiste. Passarin pelaamiseen tuntuu tulleen kuitenkin lähes välittömästi parannusta kun kokenut passaritaustainen Krnić liittyi valmennusvahvuuteen.
MVP: Antti Ropponen
Antti vertyi syyskauden mittaan aiemmalle tasolleen. Varsinkin syöttöviivan takaa pystyy voittamaan eriä yksinään, siitä puhuu hurja lukema 0.6 ässää/erä omiaan. Antille toivoisi eniten terveitä pelivuosia ja Ropponen onkin isossa roolissa keväällä jos Hurrikaani mielii pitkälle.
- Viestejä
- 1,681
7. Raision Loimu – 23p (-4 peliä)
Arvosana: 8
Raision legendaarinen liigataival oli jo lähellä loppua taloudenkin puolesta. Ja kuka tietää mitä viimekeväänä olisi tapahtunut jos liigakarsinnat olisi pelattu edes KyKyä vastaan TuTosta puhumattakaan. Raisiossa putoamisuhan puuttuminen hyödynnettiin täysin mitoin viimekaudella. Ulkomaalaispelaajat lähetettiin laivalla itämeren eteläpuolelle ja kausi pelattiin loppuun 1-sarjatason porukalla.
Raisiolaisiin pankkiholveihin saatiin edellisen kauden tankkauksella jälleen katetta, josta osoituksena panostukset Iranilaispelaajiin ja Latvialaiseen Smitsiin. Toki pelkkää rahallista panostusta ei ole näistä kiittäminen, vaan kolme nappihankintaa (varmasti myös taloudellisesti) ei mene enää sattumankaan piikkiin. Raisiossa on pääasiassa osattu ulkomaalaisvahvistusten scouttaus viimevuosina ja suhteita tuntuu olevan moneen suuntaan. Kun hieman vuotavaa liberotonttiakin vahvistettiin joulutaukoa edeltävästi kovan luokan pelaajalla ovat Loimun tavoitteet pudotuspeleissä ja mahdollisesti välierissä.
Kauden ensimmäiset seitsemän peliä toivat mukanaan vain avausvoiton sarjanousija TUTO:sta. Seuraavista kahdeksasta pelistä Loimu onkin voittanut seitsemän ja majailee sarjan kuntopuntarissa melko korkealla vaikka voitot ovatkin tulleet pääasiassa häntäpään jengeistä.
Iranilaiskaksikolla on ollut ajoittain loukkaantumishuolia ja Smitsikin on melko pienien marginaalien mies. Kun Loimu marssittaa kaikki kolme kentälle, ovat kärkijengitkin ongelmissa. Suurimpana kivenä kengässä on ykköspassarin puuttuminen. Kurppa on saanut enenevästi vastuuta syyskauden jälkipuoliskolla.
MVP: Ali Fazli
Fazli on tärkein osa Loimun menestystä. Ilman häntä hyökkäystehot jäävät liikaa pelkän Smitsin varaan, joka joutuu ahtaalle kahta vastaan hyökätessään. Fazli ei liiemmin torjuntaan lyö vaan virheet löytyvät pääasiassa rajojen ulkopuolelta. Alkukaudesta kauhua herättänyt korkealta lähtevä hyppyleija on saatu paremmin hyppysiin, mutta toimii silti hyvänä aseena ja torjuntojakin jää hyvin Fazlin hyppysiin.
8. Vantaa Ducks – 18p (-3 peliä)
Arvosana: 6+
Haluaisin kovasti pitää Ducksista jo pelkästään pääkaupunkiseudun lentopallon merkityksen (tai merkityksettömyyden) vuoksi lajille. Pinkkipaidat yllättivät tiputtamalla mitalisuosikki Hurrikaanin viimekevään puolivälierissä ja toimivatkin piritysruiskeena koko pleijareiden ajan. Finaalipaikkakin oli yllättävän lähellä. Kesätauon lehdistöpuheet siitä kuinka tälle kaudelle oltaisiin rakentamassa “vieläkin kovempaa joukkuetta” osoittautuivat harmillisesti uutisankaksi. Noh Carmodyn ja Jokelan korvaaminen yhtä kovilla tai jopa kovemmilla pelaajilla olisi Valepan tai Savon kaltaisille miljoonaorganisaatioillekin hankalaa.
Alkukausi sujui hurmiollisessa lennossa Ducksin johtaessa jopa paikoittain sarjataulukkoa. Viestintäkin oli sen mukaista ja Korsolaiset saivat irvailua betonipossujen varaamisesta torijuhlia varten jo ennakkoon. Neljän pelin avausvoittoputki olikin melkoinen Korson hevonen, kun sisältä paljastui voitot Pohjoisen “Suomi-sarja” joukkueista ja sarjanousija TUTO:sta. Mahalasku oli karmaiseva kun turpiin tuli seuraavat seitsemän peliä. Paidatkin meinasivat mennä uusiksi kun selkärangat napsuivat kotona Cupin puolivälierässä Hurrikaania vastaan. Varsinkin neljännen erän sulaminen sai aikaan radikaaliakin keskustelua päävalmentaja Rajalan asemasta. Paistomittari ankkojen pyrstössä alkoi viilentyä kun syyskauden päätökseksi Ducks onnistui nappaamaan muutaman voiton. Varsinkin Valepan kauden ensimmäinen tappio vieraissa tuli Ducksin valmennukselle oivaan aikaan.
Joukkueen runko on pysynyt nyt useamman kauden yhdessä. Tähtipelaajat ovat kuitenkin vaihtuneet vuodesta toiseen. Nyt tähtiä ei joukkueesta perinteisessä mielessä löydy jos kovan itseluottamuksen ja pitkän takatukan Rastamoa ei lasketa. Keskitorjuja Lehtosta voisi tällaiseksi toki luonnehtia vaikka harvoin torjuntahommista pystejä pelien lopuksi jaetaan. Ei sillä etteikö pitäisi.
Väkisinkin tulee mieleen että kaudesta toiseen muihin samantasoisiin joukkueisiin verrattuna heikolle yleispelaajistolle tulisi tehdä jotakin. Määttänen ja Kyrölä saivat 1-sarjakausien jälkeen virvoitettua liigauransa, mutta heidän varaansa ei voi menestystä tai tulevaisuutta rakentaa. Vanhempi Kattelus täyttääkin ainoana yleispelaajana oikeasti tonttinsa, vaikkakin sopisi tasapainoisessa joukkueessa ennemmin puolustavamman yleispelaajan rooliin.
Samanlaista kevätkauden lentoa en Ankoilta odota kuin viimekaudella. Toisaalta jos mm. Määttäselle osuu nappipäivä muutaman pelin putkeen viimekevään tapaan voi Ankat haastaa “suurempiaan”.
MVP: Lauri Lehtonen
Jos senttejä olisi Lehtoselle siunaantunut edes muutama lisää voitaisiin puhua jo tulevasta ulkomaanurasta. Torjuntatilasto kertoo että näilläkin senteillä ainakin liigatasolla pärjätään jo erinomaisesti. Hyökkäyspelissä vielä tekemistä liigan huippuihin nähden, tätä ei varmaankaan avita viimekauden huhut olkapääongelmista. Tärkeä osuus Ducksin suurinta vahvuutta eli torjunta-puolustus peliä.
9. TUTO Volley – 12p (-3 peliä)
Arvosana: 7
Sijoitus sarjataulukossa on varmasti TUTO:n organisaatiolle mieluisa. Maltillisesti mutta sopivin panostuksin liigaan lähteneelle Turkulaisjoukkueelle ensimmäisen kauden tavoite on varmasti välttää karsinnat. Sen tekee helpommaksi Ettan ja Lakkapään sekasorto. Ykköskuusikko on ollut hakusessa ja kovin hankinta Eemeli Kouki ei ole varmastikaan lunastanut kaikkia odotuksia. Liekö Koukin osalta kesällä vietetty jälleen enemmän aikaa olkalaukkuvaelluksella kuin harjoitushallilla sopimuksen julkistamisajankohdasta päätellen.
Ykkössarjaa dominoivan Tiitus Vuoren veljestä Tino Vuoresta on vakiintumassa joukkueen ykköshakkuri. Hyökkäystehoja joukkue kuitenkin kaipaa vähän jokaiselta pelipaikalta lisää. Omaperäinen Tatu Vuorenmaa on panostuksiin nähden liigan paras pelaaja. 1-sarjasta vauhtia uralleen hakeneet Siirilä ja Karttunen ovat jakaneet toisen yleispelaajan tonttia kohtalaisella menestyksellä. Liiganousun pääarkkitehti Rumpunen on hiipunut liigatasolla mentorin rooliin.
Vaikka TUTO onkin Ettan ja Lakkapään tapaan lipsumassa pudotuspelien ulkopuolelle ei Turusta ole kellään pahaa sanottavaa. Se varmasti auttaa seuraavan kauden rakentamisessa muihin häntäpään joukkueisiin verrattuna.
MVP: Tatu Vuorenmaa
Tatu varmistaa että TUTO pysyy tapetilla ja median sivuilla. Nuoresta miehestä olisivat varmasti muutkin joukkueet kiinnostuneita, mutta lieneeköhän Tatulla haluja vaihtaa maisemaa pallopallon perässä.
Arvosana: 8
Raision legendaarinen liigataival oli jo lähellä loppua taloudenkin puolesta. Ja kuka tietää mitä viimekeväänä olisi tapahtunut jos liigakarsinnat olisi pelattu edes KyKyä vastaan TuTosta puhumattakaan. Raisiossa putoamisuhan puuttuminen hyödynnettiin täysin mitoin viimekaudella. Ulkomaalaispelaajat lähetettiin laivalla itämeren eteläpuolelle ja kausi pelattiin loppuun 1-sarjatason porukalla.
Raisiolaisiin pankkiholveihin saatiin edellisen kauden tankkauksella jälleen katetta, josta osoituksena panostukset Iranilaispelaajiin ja Latvialaiseen Smitsiin. Toki pelkkää rahallista panostusta ei ole näistä kiittäminen, vaan kolme nappihankintaa (varmasti myös taloudellisesti) ei mene enää sattumankaan piikkiin. Raisiossa on pääasiassa osattu ulkomaalaisvahvistusten scouttaus viimevuosina ja suhteita tuntuu olevan moneen suuntaan. Kun hieman vuotavaa liberotonttiakin vahvistettiin joulutaukoa edeltävästi kovan luokan pelaajalla ovat Loimun tavoitteet pudotuspeleissä ja mahdollisesti välierissä.
Kauden ensimmäiset seitsemän peliä toivat mukanaan vain avausvoiton sarjanousija TUTO:sta. Seuraavista kahdeksasta pelistä Loimu onkin voittanut seitsemän ja majailee sarjan kuntopuntarissa melko korkealla vaikka voitot ovatkin tulleet pääasiassa häntäpään jengeistä.
Iranilaiskaksikolla on ollut ajoittain loukkaantumishuolia ja Smitsikin on melko pienien marginaalien mies. Kun Loimu marssittaa kaikki kolme kentälle, ovat kärkijengitkin ongelmissa. Suurimpana kivenä kengässä on ykköspassarin puuttuminen. Kurppa on saanut enenevästi vastuuta syyskauden jälkipuoliskolla.
MVP: Ali Fazli
Fazli on tärkein osa Loimun menestystä. Ilman häntä hyökkäystehot jäävät liikaa pelkän Smitsin varaan, joka joutuu ahtaalle kahta vastaan hyökätessään. Fazli ei liiemmin torjuntaan lyö vaan virheet löytyvät pääasiassa rajojen ulkopuolelta. Alkukaudesta kauhua herättänyt korkealta lähtevä hyppyleija on saatu paremmin hyppysiin, mutta toimii silti hyvänä aseena ja torjuntojakin jää hyvin Fazlin hyppysiin.
8. Vantaa Ducks – 18p (-3 peliä)
Arvosana: 6+
Haluaisin kovasti pitää Ducksista jo pelkästään pääkaupunkiseudun lentopallon merkityksen (tai merkityksettömyyden) vuoksi lajille. Pinkkipaidat yllättivät tiputtamalla mitalisuosikki Hurrikaanin viimekevään puolivälierissä ja toimivatkin piritysruiskeena koko pleijareiden ajan. Finaalipaikkakin oli yllättävän lähellä. Kesätauon lehdistöpuheet siitä kuinka tälle kaudelle oltaisiin rakentamassa “vieläkin kovempaa joukkuetta” osoittautuivat harmillisesti uutisankaksi. Noh Carmodyn ja Jokelan korvaaminen yhtä kovilla tai jopa kovemmilla pelaajilla olisi Valepan tai Savon kaltaisille miljoonaorganisaatioillekin hankalaa.
Alkukausi sujui hurmiollisessa lennossa Ducksin johtaessa jopa paikoittain sarjataulukkoa. Viestintäkin oli sen mukaista ja Korsolaiset saivat irvailua betonipossujen varaamisesta torijuhlia varten jo ennakkoon. Neljän pelin avausvoittoputki olikin melkoinen Korson hevonen, kun sisältä paljastui voitot Pohjoisen “Suomi-sarja” joukkueista ja sarjanousija TUTO:sta. Mahalasku oli karmaiseva kun turpiin tuli seuraavat seitsemän peliä. Paidatkin meinasivat mennä uusiksi kun selkärangat napsuivat kotona Cupin puolivälierässä Hurrikaania vastaan. Varsinkin neljännen erän sulaminen sai aikaan radikaaliakin keskustelua päävalmentaja Rajalan asemasta. Paistomittari ankkojen pyrstössä alkoi viilentyä kun syyskauden päätökseksi Ducks onnistui nappaamaan muutaman voiton. Varsinkin Valepan kauden ensimmäinen tappio vieraissa tuli Ducksin valmennukselle oivaan aikaan.
Joukkueen runko on pysynyt nyt useamman kauden yhdessä. Tähtipelaajat ovat kuitenkin vaihtuneet vuodesta toiseen. Nyt tähtiä ei joukkueesta perinteisessä mielessä löydy jos kovan itseluottamuksen ja pitkän takatukan Rastamoa ei lasketa. Keskitorjuja Lehtosta voisi tällaiseksi toki luonnehtia vaikka harvoin torjuntahommista pystejä pelien lopuksi jaetaan. Ei sillä etteikö pitäisi.
Väkisinkin tulee mieleen että kaudesta toiseen muihin samantasoisiin joukkueisiin verrattuna heikolle yleispelaajistolle tulisi tehdä jotakin. Määttänen ja Kyrölä saivat 1-sarjakausien jälkeen virvoitettua liigauransa, mutta heidän varaansa ei voi menestystä tai tulevaisuutta rakentaa. Vanhempi Kattelus täyttääkin ainoana yleispelaajana oikeasti tonttinsa, vaikkakin sopisi tasapainoisessa joukkueessa ennemmin puolustavamman yleispelaajan rooliin.
Samanlaista kevätkauden lentoa en Ankoilta odota kuin viimekaudella. Toisaalta jos mm. Määttäselle osuu nappipäivä muutaman pelin putkeen viimekevään tapaan voi Ankat haastaa “suurempiaan”.
MVP: Lauri Lehtonen
Jos senttejä olisi Lehtoselle siunaantunut edes muutama lisää voitaisiin puhua jo tulevasta ulkomaanurasta. Torjuntatilasto kertoo että näilläkin senteillä ainakin liigatasolla pärjätään jo erinomaisesti. Hyökkäyspelissä vielä tekemistä liigan huippuihin nähden, tätä ei varmaankaan avita viimekauden huhut olkapääongelmista. Tärkeä osuus Ducksin suurinta vahvuutta eli torjunta-puolustus peliä.
9. TUTO Volley – 12p (-3 peliä)
Arvosana: 7
Sijoitus sarjataulukossa on varmasti TUTO:n organisaatiolle mieluisa. Maltillisesti mutta sopivin panostuksin liigaan lähteneelle Turkulaisjoukkueelle ensimmäisen kauden tavoite on varmasti välttää karsinnat. Sen tekee helpommaksi Ettan ja Lakkapään sekasorto. Ykköskuusikko on ollut hakusessa ja kovin hankinta Eemeli Kouki ei ole varmastikaan lunastanut kaikkia odotuksia. Liekö Koukin osalta kesällä vietetty jälleen enemmän aikaa olkalaukkuvaelluksella kuin harjoitushallilla sopimuksen julkistamisajankohdasta päätellen.
Ykkössarjaa dominoivan Tiitus Vuoren veljestä Tino Vuoresta on vakiintumassa joukkueen ykköshakkuri. Hyökkäystehoja joukkue kuitenkin kaipaa vähän jokaiselta pelipaikalta lisää. Omaperäinen Tatu Vuorenmaa on panostuksiin nähden liigan paras pelaaja. 1-sarjasta vauhtia uralleen hakeneet Siirilä ja Karttunen ovat jakaneet toisen yleispelaajan tonttia kohtalaisella menestyksellä. Liiganousun pääarkkitehti Rumpunen on hiipunut liigatasolla mentorin rooliin.
Vaikka TUTO onkin Ettan ja Lakkapään tapaan lipsumassa pudotuspelien ulkopuolelle ei Turusta ole kellään pahaa sanottavaa. Se varmasti auttaa seuraavan kauden rakentamisessa muihin häntäpään joukkueisiin verrattuna.
MVP: Tatu Vuorenmaa
Tatu varmistaa että TUTO pysyy tapetilla ja median sivuilla. Nuoresta miehestä olisivat varmasti muutkin joukkueet kiinnostuneita, mutta lieneeköhän Tatulla haluja vaihtaa maisemaa pallopallon perässä.
- Viestejä
- 1,681
10. Team Lakkapää – 10p (-4 peliä)
Arvosana: 6-
Yhden kauden ajan jo näytti että Lakkapäällä on jonkinlainen suunta ja identiteetti. Liiemmin valmentajaa eikä kotimaisia pelaajia saatu pidettyä yhtä kautta pidempään. Nyt jo aiemmilta kausilta tutuksi tullut pohjoisen palkka-armeija on palannut.
Lakkapään suurin ongelma on joukkueen epätasaisuus ja rosterin laajuuden puute. Yksittäisiä hyviä liigatason pelaajia löytyy, mutta kuusikon täyttävät pelaajat olisivat vielä hankaluuksissa sarjatasoa alempanakin. Nyt joulutauolle joukkue on saanut vihdoin kasaan lähes kuusikollisen liigatason miehiä ja voikin olla että kevätkausi tuo mukanaan joulun pohjoiseen. Pudotuspeleistä en kuitenkaan napapiirillä enää haaveilisi.
Aponzan veljekset ovat Gustavssonin rinnalla isossa roolissa Rovaniemen pitämisessä liigakartalla. Noh jos liigakartalla pysyvät, Rovaniemellä joudutaan jälleen vetämään yksikätisen vivusta uusien ulkomaalaisten osalta. Rovaniemi on hankala paikka, kun edes kylmään tottuneita Suomalaisia on hankala pitää paikkakunnalla yhtä kautta pidempään. Lakkapäässä pelanneet ulkomaalaisetkaan eivät erityisesti suosittele sää- ja matkustusolosuhteita maanmiehilleen.
MVP: Daniel Aponza
Kimmoisa nuorimies Etelä-Amerikasta. Hyökkäystehot hieman hiipuneet kun passeja on tullut joukkueen toiseksi eniten. Paikka voi näillä näytöillä löytyä ensikaudella esimerkiksi Saksasta.
11. Etta – 6p (-3 peliä)
Arvosana: 4-
Muukkosen ja Heleniuksen lähtö katkaisi Oululaisorganisaation selkärangan. Tai sitten huhujen mukaan lähes yksin erämessujen varaan rakennettu rahoitus. Etta oli vuosia se “houkutteleva” pohjoisen joukkue. Pohjoisen seuratyön hedelmät onnistuttiin vuodesta toiseen keräämään Kuoksan oppiin. Toki joukkueen menestys tuli pääasiassa yksittäisten lahjakkaiden pelaajien kautta, pelaajien jotka onnistuttiin pitämään organisaatiossa ulkomaille lähtemiseen saakka.
Nyt Etta yllätettiin “housut kintuissa” kesällä. Muukkonen halusi yleispelaajaksi ja kysyntää oli. Helenius totesi sopimuksen julkistamistilanteessa korostetusti että ulkomaanpykälähän siis on. Michelau oli hyvä hankinta, Petras petrasi syyskauden mittaan. Sitten loppuivat rahat ja lähtijöissä oli jopa nuori libero. Organisaation tila on ollut hämmentävän huono: siirtopuuhasteluihin kariutui puolet sarjapisteistä, palkat myöhässä, tiedotus olematonta kriisin hetkillä. Nyt sitten näyttää että Etta tekee “Loimut” ja pelaa Suomi-sarja kokoonpanolla kauden loppuun. Liigakarsinnassa esimerkiksi betonimiehet voisivat haastaa hyvinkin sarjapaikasta.
Olisiko pohjoisessa aika miettiä “Kemi Volleyn” perustamista? Lapin talousalue ja Oulun sijainti. Pelit vaikka puoliksi Rovaniemellä ja Oulussa. Sen isompaa Roadshowta en pystyttäisi.
MVP: Anssi Hakala
Hädän hetkellä pelihousut vedettiin jalkaan.
Arvosana: 6-
Yhden kauden ajan jo näytti että Lakkapäällä on jonkinlainen suunta ja identiteetti. Liiemmin valmentajaa eikä kotimaisia pelaajia saatu pidettyä yhtä kautta pidempään. Nyt jo aiemmilta kausilta tutuksi tullut pohjoisen palkka-armeija on palannut.
Lakkapään suurin ongelma on joukkueen epätasaisuus ja rosterin laajuuden puute. Yksittäisiä hyviä liigatason pelaajia löytyy, mutta kuusikon täyttävät pelaajat olisivat vielä hankaluuksissa sarjatasoa alempanakin. Nyt joulutauolle joukkue on saanut vihdoin kasaan lähes kuusikollisen liigatason miehiä ja voikin olla että kevätkausi tuo mukanaan joulun pohjoiseen. Pudotuspeleistä en kuitenkaan napapiirillä enää haaveilisi.
Aponzan veljekset ovat Gustavssonin rinnalla isossa roolissa Rovaniemen pitämisessä liigakartalla. Noh jos liigakartalla pysyvät, Rovaniemellä joudutaan jälleen vetämään yksikätisen vivusta uusien ulkomaalaisten osalta. Rovaniemi on hankala paikka, kun edes kylmään tottuneita Suomalaisia on hankala pitää paikkakunnalla yhtä kautta pidempään. Lakkapäässä pelanneet ulkomaalaisetkaan eivät erityisesti suosittele sää- ja matkustusolosuhteita maanmiehilleen.
MVP: Daniel Aponza
Kimmoisa nuorimies Etelä-Amerikasta. Hyökkäystehot hieman hiipuneet kun passeja on tullut joukkueen toiseksi eniten. Paikka voi näillä näytöillä löytyä ensikaudella esimerkiksi Saksasta.
11. Etta – 6p (-3 peliä)
Arvosana: 4-
Muukkosen ja Heleniuksen lähtö katkaisi Oululaisorganisaation selkärangan. Tai sitten huhujen mukaan lähes yksin erämessujen varaan rakennettu rahoitus. Etta oli vuosia se “houkutteleva” pohjoisen joukkue. Pohjoisen seuratyön hedelmät onnistuttiin vuodesta toiseen keräämään Kuoksan oppiin. Toki joukkueen menestys tuli pääasiassa yksittäisten lahjakkaiden pelaajien kautta, pelaajien jotka onnistuttiin pitämään organisaatiossa ulkomaille lähtemiseen saakka.
Nyt Etta yllätettiin “housut kintuissa” kesällä. Muukkonen halusi yleispelaajaksi ja kysyntää oli. Helenius totesi sopimuksen julkistamistilanteessa korostetusti että ulkomaanpykälähän siis on. Michelau oli hyvä hankinta, Petras petrasi syyskauden mittaan. Sitten loppuivat rahat ja lähtijöissä oli jopa nuori libero. Organisaation tila on ollut hämmentävän huono: siirtopuuhasteluihin kariutui puolet sarjapisteistä, palkat myöhässä, tiedotus olematonta kriisin hetkillä. Nyt sitten näyttää että Etta tekee “Loimut” ja pelaa Suomi-sarja kokoonpanolla kauden loppuun. Liigakarsinnassa esimerkiksi betonimiehet voisivat haastaa hyvinkin sarjapaikasta.
Olisiko pohjoisessa aika miettiä “Kemi Volleyn” perustamista? Lapin talousalue ja Oulun sijainti. Pelit vaikka puoliksi Rovaniemellä ja Oulussa. Sen isompaa Roadshowta en pystyttäisi.
MVP: Anssi Hakala
Hädän hetkellä pelihousut vedettiin jalkaan.
- Viestejä
- 11,500
Rapakunnolle isot kiitokset. Sanan säilä viuhuu vauhdikkaasti ja värikkäitä ilmauksia täydentävät tanakat tiedot. Rapakunnolla riittää lahjakkuutta vaikka muille jakaa. Kauden ehdoton nimimerkki, joka valiosuorituksillaan ansaitsisi Verkkovirheen kultaisen ansioristin.
Lukiessani Vantaa Ducksin arviota, niin useammin kuin kerran hymähdin nerokkaille lauseille. Tässä pari esimerkkiä: "Paistomittari ankkojen pyrstössä alkoi viilentyä" ja "Neljän pelin avausvoittoputki olikin melkoinen Korson hevonen, kun sisältä paljastui voitot Pohjoisen “Suomi-sarja” joukkueista ja sarjanousija TUTO:sta".
Lukiessani Vantaa Ducksin arviota, niin useammin kuin kerran hymähdin nerokkaille lauseille. Tässä pari esimerkkiä: "Paistomittari ankkojen pyrstössä alkoi viilentyä" ja "Neljän pelin avausvoittoputki olikin melkoinen Korson hevonen, kun sisältä paljastui voitot Pohjoisen “Suomi-sarja” joukkueista ja sarjanousija TUTO:sta".
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 1,681
Syyskauden joukkuetilastot:
Hyökkäysteho top 3:
1. Valepa 35%
2. Savo-Volley 33%
3. Hurrikaani 32%
Hyökkäysteho heikoin 3:
9. Etta 26%
10. Ducks 24%
11. TUTO 22%
Vastaanotto pos% top3:
1. Savo 56.8%
2. Akaa 54.8%
3. Hurmos 50.9%
Vastaanotto pos% heikoin 3:
9. Loimu 43.1%
10. Lakkapää 42.5%
11. Tuto 41.7%
Torjunnat/erä top 3:
1. Savo 2.6
2. Ducks 2.4
3. Loimu/Hurmos 2.3
Torjunnat/erä heikoin 3:
8. Lakkapää/Hurrikaani 2.0
10. Akaa 1.9
11. Etta 1.8
Ässät/erä top 3:
1. Savo 2.0
2. Valepa 1.7
3. Akaa 1.6
Ässät/erä heikoin 3:
9. Ducks 1.2
10. Etta 1.1
11. Lakkapää 1.0
Jotkut sanovat että tilastot valehtelevat, mutta kyllä sieltä kärkijengit aika hyvin erottuvat.
Savo ykkösenä kaikissa muissa kategorioissa paitsi hyökkäystehossa toisena Valepan perässä. Valepa ässissä toisena, muuten vastaanotossa ja torjunnoissa on keskisakkia.
Hyökkäysteho top 3:
1. Valepa 35%
2. Savo-Volley 33%
3. Hurrikaani 32%
Hyökkäysteho heikoin 3:
9. Etta 26%
10. Ducks 24%
11. TUTO 22%
Vastaanotto pos% top3:
1. Savo 56.8%
2. Akaa 54.8%
3. Hurmos 50.9%
Vastaanotto pos% heikoin 3:
9. Loimu 43.1%
10. Lakkapää 42.5%
11. Tuto 41.7%
Torjunnat/erä top 3:
1. Savo 2.6
2. Ducks 2.4
3. Loimu/Hurmos 2.3
Torjunnat/erä heikoin 3:
8. Lakkapää/Hurrikaani 2.0
10. Akaa 1.9
11. Etta 1.8
Ässät/erä top 3:
1. Savo 2.0
2. Valepa 1.7
3. Akaa 1.6
Ässät/erä heikoin 3:
9. Ducks 1.2
10. Etta 1.1
11. Lakkapää 1.0
Jotkut sanovat että tilastot valehtelevat, mutta kyllä sieltä kärkijengit aika hyvin erottuvat.
Savo ykkösenä kaikissa muissa kategorioissa paitsi hyökkäystehossa toisena Valepan perässä. Valepa ässissä toisena, muuten vastaanotossa ja torjunnoissa on keskisakkia.
- Viestejä
- 6,299
Ottelusiirtoja Mestaruusliigassa (31.12)
Lentopallon Mestaruusliigassa ottelusiirtoja.
www.mestaruusliiga.fi
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 440
Jos veikata pitäis, niin seurataan Korisliigan jalanjäljissä...Ottelusiirtoja Mestaruusliigassa (31.12)
Lentopallon Mestaruusliigassa ottelusiirtoja.
- Viestejä
- 5,798
Aika kivasti onnistunut tuuraajilta valmennushommat tällä kaudella. Ensin Jasse,sitten Heinon Ossi ja nyt Rajalan Mika hoitivat vuoroillaan voitot kotiin kun päävalkut sairastelivat.
- Viestejä
- 38
Muutama viikko Verkkovirheen tavoittamattomissa, mutta nyt jälleen paikalla. Aika tehdä yhteenveto syksystä ja luoda näkymää runkosarjan lopusta. Rapakunnon tasolle ei pysty, vaan perustan listani kylmiin ottelutuloksiin.
Liigassa huipulla on aiemmasta poiketen kaksi joukkuetta, Valepa ja Savo. Savo sai tarvitsemansa vahvistuksen ja pystyy voittamaan (Valepaa lukuun ottamatta) kaikki muut joukkueet, kun se palaa parhaalla kokoonpanollaan.
Haastajaryhmässä on neljä joukkuetta. Ne taistelevat himmeimmästä mitalista. Syksyn keskinäisten pelien mukaan järjestys näiden joukkeiden kesken on Hurmos, Loimu, Tiikerit ja Akaa.
Keskiryhmän muodostaa kaksikko Hurrikaani ja Ducks. Hurrikaani on voittanut keskinäiset kohtaamiset, joten se on sijalla seitsemän, ja Ducks vie viimeisen pudotuspelipaikan.
Alempaan ryhmään jäävät Lakkapää ja Tuto, tässä järjestyksessä.
Hännänhuippuna on raskasta kautta kyntävä Etta, jonka taidot ja pelihuumori eivät jatkossakaan juuri voittoja tuo.
Playoffs-parit ovat siis:
Valepa - Ducks
Savo - Hurrikaani
Hurmos - Akaa
Loimu - Tiikerit
Kauden voittaja saattaa olla myös musta hevonen, LP Korona, joka voi jälleen sekoittaa koko pakan.
Liigassa huipulla on aiemmasta poiketen kaksi joukkuetta, Valepa ja Savo. Savo sai tarvitsemansa vahvistuksen ja pystyy voittamaan (Valepaa lukuun ottamatta) kaikki muut joukkueet, kun se palaa parhaalla kokoonpanollaan.
Haastajaryhmässä on neljä joukkuetta. Ne taistelevat himmeimmästä mitalista. Syksyn keskinäisten pelien mukaan järjestys näiden joukkeiden kesken on Hurmos, Loimu, Tiikerit ja Akaa.
Keskiryhmän muodostaa kaksikko Hurrikaani ja Ducks. Hurrikaani on voittanut keskinäiset kohtaamiset, joten se on sijalla seitsemän, ja Ducks vie viimeisen pudotuspelipaikan.
Alempaan ryhmään jäävät Lakkapää ja Tuto, tässä järjestyksessä.
Hännänhuippuna on raskasta kautta kyntävä Etta, jonka taidot ja pelihuumori eivät jatkossakaan juuri voittoja tuo.
Playoffs-parit ovat siis:
Valepa - Ducks
Savo - Hurrikaani
Hurmos - Akaa
Loimu - Tiikerit
Kauden voittaja saattaa olla myös musta hevonen, LP Korona, joka voi jälleen sekoittaa koko pakan.
- Viestejä
- 11,500
Kiitokset Laitahyökkääjälle kylmien ottelutulosten analysoinnista syksyn osalta. Kautta on vielä kuitenkin kosolti jäljellä ja osa syksyn onnistujista saattaa valua sijoituksissa alemmaksi. Osa taas saattaa nousta kohon lailla. Valujiin itse veikkaan Hurmosta ja Loimua. Kohoajiin Ducksia ja Hurrikaani. Oma veikkaukseni pleijareista on:
VaLepa - Hurmos
Savo Volley - Loimu
Akaa - Hurrikaani
Tiikerit - Vantaa Ducks
VaLepa - Hurmos
Savo Volley - Loimu
Akaa - Hurrikaani
Tiikerit - Vantaa Ducks
- Viestejä
- 1,697
Tänään pyhäpäivän ratoksi kaksi ihan kiinnostavaa matsia. Etenkin Tiikerit vs Ducks on kahden hyvävireisen sakin kamppailu.
Akaa oli vähän mollivireinen ennen joulua, kokenut porukka tullenee lyhyeltä tauolta hyvällä jalalla ja pyyhkinee Tutolla parkettia, vaikkei 'kahdeksas pelaaja' eli kotiyleisö tukena olekaan.
Akaa oli vähän mollivireinen ennen joulua, kokenut porukka tullenee lyhyeltä tauolta hyvällä jalalla ja pyyhkinee Tutolla parkettia, vaikkei 'kahdeksas pelaaja' eli kotiyleisö tukena olekaan.
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.