Maailmanliiga 2017

[Mukava Valkku]

Nythän mä vasta hokasin, mistä johtuu joidenkin junnujen selälleen heittäytymiset, nehän on katsellut Latea.

 

[Einomies Porkkakoski]

Giba oli 190 cm. Ei pituus kaikkea ratkaise.

 

[Ana]

Joo... Vertailu Gibaan ehkä vähä huonoa. Kun kaveri oli kuitenki pelipaikkansa paras.. Ehkä maailman paras. Poikkeuksellinen yksilö... Ja näitä ehkä naarautuu tuola Brasilian maalla vähän enemmän kun voi kuvitella ainaski että sielä pallon peräsä juoksee kavereita päivittäin vähintäänkin sen verran mitä meillä on asukkaita... Kyllä ne vain isoja heppuja on nuo tämän hetken maailman huiput. Ei nyt heti muista oikein "lyhkäsiä" viime peleisä nähneen muuta kuin Helenius ja se Espanjan yypee.. Michal Kubiak "vain" 191...

 

[Nälkälän näkijä]

Suomalaisessa aikuisten lentopalloilussa on otettava uusi askel, jotta nuoremmille pelureille voitaisiin antaa oikeita näyttöjä lajin perusasioissa.
Lentopalloilu on hyvin paljon samanlaisessa tilanteessa kuin jääkiekko oli pari vuotta sitten.

Kiekkoväki ei pohtinut muuta kuin pelikirjaa, viivelähtöjä ynnä muuta pelitapaan liittyneitä asioita. Lajissa tehtiin remontti, jossa painotettiin yksilöiden kehittämistä ja varsinkin junioreiden taitotason nostoa. Loppu on historiaa, tänä päivänä suomalaisten nuorten huippujen tie on taas auki NHL:n joukkueisiin.

Vastaava tilanne on lähellä Suomen lentopalloilussa, sillä liian monet toimijat ottavat kantaa pelitapaan, eikä kukaan näytä uskaltavan ottaa uutta askelta taitopuolen kehittämisessä.

Sami Heikkiniemestä odotettiin laivan kääntäjää, vaan mitä on tapahtunut? Koskahan Samin työn tuloksia alkaa näkyä, seuroissa varmasti odotetaan uusia avauksia harjoitteluun.

Entiset huippupelaajat pitäisi saada junioreita valmentamaan, jotta perustaidot opittaisiin tarpeeksi aikaisin. Olli Kunnari ja Mikko Esko ovat jo osallistuneet JunnuVaLePassa omien lastensa kanssa harjoitteluun ja opettaneet samalla kaikkia joukkueiden jäseniä. Jokainen harjoitus palvelee myös suomalaista lentopalloilua, jos tie aiotaan pitää avoinna arvokisoihin.

Aikaa ei ole hukattavaksi, tuki annettakoon suoraan seuroihin valmennuksen kehittämiseen.

 

[fiftie]

Pakko nyt lyhyesti ottaa kantaa, että tottakai taitotasoa tulee pyrkiä kehittämään ja koko ajan parantamaankin, ihan pienestä asti, luonnollisesti. Aikuisten tasolla niin seura, kuin maajoukkueessakin se menestys tulee siten, että ne yksilöt omaksuvat sen pelitavan ja pyrkivät sitä noudattamaan, eivätkä lähe ainakaan liiaksi sooloilemaan.

Ei ole mitenkään mahdotonta, että keskitytään siihen taitotasoon, sekä taktisiin asioihin samaan aikaan.

Lentopallossakin pätee se sama homma, vieläpä enemmän kuin jääkiekossa, että ei me millään voida lähteä yksilötasolla kilpailemaan huipulla olevia maita vastaan. Suomessa yksinkertaisesti massat ja kaikki muu ei ole lähelläkään samaa tasoa, kuin joissain maissa. Taktista etua siis pitää pyrkiä hakemaan samalla tavalla, kuin jääkiekossakin. Toki silloinkin, vaikka niitä pelaajia pystyttäisiin kehittämään samaan tapaan, kuin vaikka Brasilia.

 

[Nemo]

Eihän isompi massa tarkoita että terävin kärki olisi parempi vaan sitä että taso olisi laajempi. Eli yksilöitä eteenpäin ja levitetään tietotaitoa avoimesti eteenpäin. Katse pois hinnalla-millä-hyvänsä junnumestaruuksista. Menestys tulee kyllä jos pelaajat ovat riittävän hyviä, mutta onko polku oikea.

Yksi tekijä on että ne yksilöt joissa on aidosti potentiaalia nousta tulevaisuudessa huippupelaajaksi on saatava omalle pelipaikalleen. Liikaa näkee että esimerkiksi pitkä pelaaja on automaattisesti Keskitorjuja jos joukkueen etu niin vaatii. Häviäjä tässä tilanteessa on tämä kyseinen pelaaja. Monipuolisuus on hyvästä mutta roolitukset lajissa vahvistuvat ja sitä myötä myös niiden vaatimukset.

Kumpi on valmentajalle tärkeämpää, voittaa junioreissa mitali vai nähdä oma valmennettava joskus esimerkiksi ammatikseen pelaamassa? Hieman kärkäs vertaus mutta pointti selvä.