Asiantuntijuus - onko sitä?

[Satanen]

Lentopallokerhon häirintäkohua seuratessa on tullut esiin useita surullisia kohtaloita painonhallintaan ja syömishäiriöihin liittyen. Olisi mielenkiintoista tietää millä taustoilla ja tiedoilla eri seuroissa on näitä asioita sorkittu? Ihmisen suorituskyky ei ole riippuvainen pelkästä rasvaprosentista. Mitä laihduttamisella on tavoiteltu? Jonkin verran lajia seuranneena näen, että yksilön ja joukkueen menestykseen vaikuttavat muutkin asiat kuin vyötärön ympärysmitta ja rasvaprosentti.

 

[marttaku]

Ei taida minkään joukkueen palkkalistoilla olla henkilöä, jonka pääasiallisena vastuualueena on ravitsemus?

 

[Eteenpäin]

Tärkeintä minun mielestäni on urheilijan oma tahtotila. Jos urheilija itse haluaa huipulle, ponnistaa viisi senttiä korkeammalle tai olla räjähtävämpi, niin silloin painon pudotuskin voi olla apukeino siihen. Mutta jos ulkopuolinen vain käskee punnitukseen ja käskee laihduttaa ja siihen vielä naureskelut päälle, niin silloin ollaan todella vaarallisilla vesillä. Menestys on kivaa mutta ei sitä tarvitse hankkia hinnalla millä hyvänsä.

Toivottavasti seura toimijat oppivat näistä ja toivottavasti yleisökin ja keskustelupalstatkin. Antaa jonkun miespelaajan olla raskas tekoinen tai naisten maajoukkueen ei niin urheilullisia kuten täälläkin joskus kirjoitettu, jos he itse ovat tyytyväisiä itseensä.

 

[Pussinpohja]

Ei taida minkään joukkueen palkkalistoilla olla henkilöä, jonka pääasiallisena vastuualueena on ravitsemus?

Palkkalistoilla?
Jos olisi ja kyseisellä henkilöllä olisi työtunteja kuukaudessa enemmän kuin sormin laskettava määrä, jotain olisi mielestäni lähtökohtaisesti pielessä.
Ei sillä etteikö jokaisen ole tärkeää tietää mikä itselleen on hyväksi, ja etteikö siitä ole hyvä saada tietoa, mutta niin keskeistä osaa ihmisen omasta elämänhallinnasta ei mielestäni pidä ulkoistaa muiden haltuun jos ei kyse ole kliinisen sairauden hoidosta.
Tai onhan tietty isossa maailmassa urheilijoita joilla on omat kokit ruokaa laittamassa joka päivä, mutta se on oma lukunsa...

 

[Kassari]

Palkkalistoilla?
Jos olisi ja kyseisellä henkilöllä olisi työtunteja kuukaudessa enemmän kuin sormin laskettava määrä, jotain olisi mielestäni lähtökohtaisesti pielessä.
Ei sillä etteikö jokaisen ole tärkeää tietää mikä itselleen on hyväksi, ja etteikö siitä ole hyvä saada tietoa, mutta niin keskeistä osaa ihmisen omasta elämänhallinnasta ei mielestäni pidä ulkoistaa muiden haltuun jos ei kyse ole kliinisen sairauden hoidosta.
Tai onhan tietty isossa maailmassa urheilijoita joilla on omat kokit ruokaa laittamassa joka päivä, mutta se on oma lukunsa...

Ei kai tuossa tarkoitettu täyspäiväisenä, vaan samalla tavalla, kuin muutkin tukitoimet ovat palkkalistoilla. Fyssarit, hierojat, fysiikkavalmentaja, 2-valmentaja ym.

Nythän tässä on tullut ilmi, että ammattilaisia myös tuolla saralla tarvitaan. Ja yleensäkin aihe pitäisi olla avoimempi ja tärkeämpi, varsinkin valmentajakoulutuksessa.

 

[Pussinpohja]

Ei kai tuossa tarkoitettu täyspäiväisenä, vaan samalla tavalla, kuin muutkin tukitoimet ovat palkkalistoilla. Fyssarit, hierojat, fysiikkavalmentaja, 2-valmentaja ym

Juuri sitä tarkoitinkin että kaikki nuo mainitsemasi tukitoimet ovat mielestäni vähintään kertaluokkaa työllistävämpiä ja tarpeellisempia enemmän tai vähemmän jatkuvana tehtävänä. Voi olla että olen kelkasta pudonnut mutta en pidä ravitsemusvalmennusta noihin rinnastettavana staffiroolina, vaan erikseen hankittavana konsultointipalveluna.

 

[Kassari]

Juuri sitä tarkoitinkin että kaikki nuo mainitsemasi tukitoimet ovat mielestäni vähintään kertaluokkaa työllistävämpiä ja tarpeellisempia enemmän tai vähemmän jatkuvana tehtävänä. Voi olla että olen kelkasta pudonnut mutta en pidä ravitsemusvalmennusta noihin rinnastettavana staffiroolina, vaan erikseen hankittavana konsultointipalveluna.

Mutta hankitaanko sitä? Vai riittääkö valmennuksen osaaminen, vai luotetaanko yksilön osaamiseen ja vastuuseen? Se kai tässä hyvässä avauksessa oli pointtina.

Itse en ole yhdeltäkään juniorilta seura- tai aluejoukkueessa mitannut painoa. Koska koen, ettei se ole nuorilla kovin tärkeä asia ja toisaalta hyvin herkkä asia siinä iässä. Ravintotietoa ja ohjeita on toki annettu, ohjattu oikeisiin valintoihin, vaikka painoa ei mitattaisikaan. Useimmin vielä siihen suuntaa, että syökää riittävästi ja oikeaa ravintoa. Paljon treenaavilla on yleisempää, että energia ei saa riittävästi, kuin se, että painoa liikaa.

Liigassa asia on kuitenkin aivan eri tasolla, kun puhutaan huippu-urheilusta. Mielelläni myös kuulisin, miten se on järjestetty.

 

[Satanen]

Nuoren ihmisen painon kommentointi on aina varsin hienovarainen asia. Siihen liittyy hyvin suuri vastuu. Tässä ei edes toivoisi vaan pitää olla ammattilaisia ympärillä. Puhutaan elämästä ei pelkästään pelaamisesta.

 

[Sakke]

Ihan hemmetin hyvä neuvo on syödä normaalia kotiruokaa riittävästi. Sillä menee jo tooosi pitkälle. Muistaa vaan lisätä värillisiä vihanneksia, marjoja ynnä hedelmiä. Ei tarvitse tehdä ongelmaa tästä kenenkään, kenellekään.

Yhtä meiltä lähtenyttä naispelaajaa moitiskeltiin painosta aikanaan. 15 vuoden jälkeen sai "kostettua" kyseisen ämpylöinnin. Eli kyllä pysyy muistissa nuo valkkujen ym. typeryydet. Pitkään. Pahimmassa tapauksessa koko elämän ajan.

 

[brdgl]

Tärkeintä minun mielestäni on urheilijan oma tahtotila. Jos urheilija itse haluaa huipulle, ponnistaa viisi senttiä korkeammalle tai olla räjähtävämpi, niin silloin painon pudotuskin voi olla apukeino siihen.

Entäpä jos se apukeino olisi treenaamisen kohdentaminen siten että se tukee räjähtävyyttä ja ponnistusvoimaa? Painon pudottaminen itseisarvona on mielestäni täysin turhaa ellei kisata painoluokkalajissa. Paino kyllä asettuu ns. itsestään oikeaan paikkaan, kun treenataan ja syödään kuten urheilija treenaa ja syö.

Itse näen todella suurena haasteena Suomen juniorilentopallossa puutteellisen/vähän sinnepäin tehdyn fysiikkatreenaamisen. Lajivalmentajat, jotka usein ovat vielä junnujen vanhempia, ohjaavat ja ovat ohjaamatta miten nyt vähän sattuu ja yhtäkkiä B ikäisinä ihmetellään kun polvea, olkapäätä ja selkää kolottaa.

Taitoharjoittelun tulisi alkaa jo F-junnuina ja painojen pariin sitten C-ikäisenä (kevyttä kuntopalloa voivat heittää jo 10-vuotiaatkin, toki yksilölliset erot huomioitava). Voima suojaa myös vammoilta.

Liiton tulisi ehdottomasti panostaa fysiikkaharjoittelukoulutuksiin. Tällä hetkellä taso on todella kirjavaa. Toisaalla asiat ovat hienosti jo juniorijoukkueissa ja toisissa ei todellakaan.

Ja se kirjava taso ja osaamattomuus johtaa myös ajattelematta nakattuihin kommentteihin.

 

[Satanen]

Mutta hankitaanko sitä? Vai riittääkö valmennuksen osaaminen, vai luotetaanko yksilön osaamiseen ja vastuuseen? Se kai tässä hyvässä avauksessa oli pointtina.

Itse en ole yhdeltäkään juniorilta seura- tai aluejoukkueessa mitannut painoa. Koska koen, ettei se ole nuorilla kovin tärkeä asia ja toisaalta hyvin herkkä asia siinä iässä. Ravintotietoa ja ohjeita on toki annettu, ohjattu oikeisiin valintoihin, vaikka painoa ei mitattaisikaan. Useimmin vielä siihen suuntaa, että syökää riittävästi ja oikeaa ravintoa. Paljon treenaavilla on yleisempää, että energia ei saa riittävästi, kuin se, että painoa liikaa.

Liigassa asia on kuitenkin aivan eri tasolla, kun puhutaan huippu-urheilusta. Mielelläni myös kuulisin, miten se on järjestetty.

Itse haluaisin myös lisää tietoa ja keskustelua tästä nimenomaisesti Liigaa koskettavasta ongelmasta. Ulostulojen perusteella nämä eivät ole yksittäistapauksia. Puoskarointi puutteellisilla tiedoilla ja taidoilla kuulostaa harrastelulta. Kysymys on näiden ihmisten koko elämästä.

 

[Benq]

Itse haluaisin myös lisää tietoa ja keskustelua tästä nimenomaisesti Liigaa koskettavasta ongelmasta. Ulostulojen perusteella nämä eivät ole yksittäistapauksia. Puoskarointi puutteellisilla tiedoilla ja taidoilla kuulostaa harrastelulta. Kysymys on näiden ihmisten koko elämästä.

Mestaruusliigassa tässä on varmasti hyvin laaja tukiverkosto ja kulttuuri. Seurat, jotka palkkaavat valmentajia pääsääntöisesti ulkomailta (Kerho, OrPo, Ploki....) on rekryssä kyllä hyvin tarkalla korvalla oltava että millaisesta kulttuurista ja filosofialla valmentaja saapuu.

Toinen seikka liittyy paikkakuntakohtaisiin eroihin liittyen akatemia-toimintaan. Rovaniemi ja Tampere ainakin ensimmäisenä mielessä, joissa hyvin laaja ja ammattitaitoinen asiantuntija-verkosto on tarjolla! Akatemia-jäsenyydellä urheilija saa hyvinkin kohtuuhintaan mm. ravinto- että psyykkistä-valmennusta. Taitaa fysiikkavalmennuskin olla seurassa ulkoistettu heidän kautta.

Lajivalmentajan ei tarvitse olla erikoistunut kaikkeen vaan ainoastaan lentopalloon. Perustuntemus on hyvä olla hallussa. Akatemia-/Asiantuntija-verkostossa ovat jokainen erikoistunut omaansa ja apua on tarjolla kun sitä tarvitaan.

 

[Satanen]

Mestaruusliigassa tässä on varmasti hyvin laaja tukiverkosto ja kulttuuri. Seurat, jotka palkkaavat valmentajia pääsääntöisesti ulkomailta (Kerho, OrPo, Ploki....) on rekryssä kyllä hyvin tarkalla korvalla oltava että millaisesta kulttuurista ja filosofialla valmentaja saapuu.

Toinen seikka liittyy paikkakuntakohtaisiin eroihin liittyen akatemia-toimintaan. Rovaniemi ja Tampere ainakin ensimmäisenä mielessä, joissa hyvin laaja ja ammattitaitoinen asiantuntija-verkosto on tarjolla! Akatemia-jäsenyydellä urheilija saa hyvinkin kohtuuhintaan mm. ravinto- että psyykkistä-valmennusta. Taitaa fysiikkavalmennuskin olla seurassa ulkoistettu heidän kautta.

Lajivalmentajan ei tarvitse olla erikoistunut kaikkeen vaan ainoastaan lentopalloon. Perustuntemus on hyvä olla hallussa. Akatemia-/Asiantuntija-verkostossa ovat jokainen erikoistunut omaansa ja apua on tarjolla kun sitä tarvitaan.

Tätä tarkoitin. Ollaanko tietoisia myös fysiikkavalmentajien taustoista? Onko urheilijoiden painonhallinnan tapoihin liittyen kulttuurieroja? Olemme erilaisia kuten esim. italialaiset, ja tapa kommunikoida on erilainen. Asioita voidaan tuoda julki monella tavalla ja selvästikään näissä surullisissa tapauksissa ei olla onnistuttu. Ei sinnepäinkään. Ja tulokset ovat olleet karmivia. Tähän on tultava muutos!

 

[Benq]

Toki sini-valkoisten lasien läpi kun katsoo, mutta Suomessa ollaan hyvällä tasolla fysiikkavalmentajien osalta (onneksi), kun vertaa monia muita maita. Suomessakin nähty eroja fysiikkavalmennuksessa suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä mitä olen kuullut: Ulkomailta tulleet valmentajat ei pyri kasvattamaan urheilijan tehoja enään kun kausi alkaa. Vuodesta n. 10kk mennään levyjumpalla ja ylläpitämällä sitä mitä kesällä hankittu. Samaa on esimerkiksi Saksassa. Ei löydy tehotreenejä. Meillä on totuttu että kärkipään joukkueet pystyvät menevään fysiikkavalmennus edellä vielä tammikuuhun saakka. Tehoa aletaan mittaamaan ulos kun tosipelit lähestyvät.

Sekä tapaan kommunikoida ja saada se ydinviesti perille on varmasti haastavaa jos vuoropuhelua ei pysty käymään omalla äidinkielellä.

Mutta hyvin iso on kuilu fysiikkavalmennuksessa seurojen välillä, ottaen huomioon lajin fyysisyyden ja sen vaatimustason. Kyllä pelaajana olisin erityisen kiinnostunut joukkueen fysiikkavalmennuksesta.

En ottaisi fysiikkavalmentajaa ulkomailta ja perustelen sen sillä, että etenkin kehon kanssa kamppailevien nuorten naisten kohdalle en haluaisi tarjota valmentajaa, jonka kanssa et pysty viemään keskustelun tasoa niin pitkälle kuin omalla äidinkielellä.

 

[Pussinpohja]

Tätä tarkoitin. Ollaanko tietoisia myös fysiikkavalmentajien taustoista? Onko urheilijoiden painonhallinnan tapoihin liittyen kulttuurieroja?

Kotimaassakin löytyy monenlaista lajikulttuuria.

Suomen maajoukkueen entistä päävalmentajaa epäillään vuosia kestäneestä epäasiallisesta toiminnasta – voimistelijat kertovat jatkuvasta laihduttamisesta ja syömishäiriöistä

Rytmisen voimistelun maajoukkueen päävalmentajana pitkään toiminutta Laura Ahosta koskeva kurinpitotapaus on ollut Voimisteluliiton käsittelyssä lähes vuoden. Yle Urheilun haastattelemat voimistelijat kertovat vakavista terveysongelmista.

yle.fi

 

[brdgl]

Kyllähän valmentajan yksi tärkeimmistä taidoista on tuntea oman osaamisensa rajat ja kasata joukkueen ympärille staff, jossa jokaisella on oma tonttinsa. Pätee niin vammojen kuntouttamiseen, punttitreeniin, mentaalipuoleen kuin ravitsemukseenkin.

 

[Satanen]

Kotimaassakin löytyy monenlaista lajikulttuuria.

Suomen maajoukkueen entistä päävalmentajaa epäillään vuosia kestäneestä epäasiallisesta toiminnasta – voimistelijat kertovat jatkuvasta laihduttamisesta ja syömishäiriöistä

Rytmisen voimistelun maajoukkueen päävalmentajana pitkään toiminutta Laura Ahosta koskeva kurinpitotapaus on ollut Voimisteluliiton käsittelyssä lähes vuoden. Yle Urheilun haastattelemat voimistelijat kertovat vakavista terveysongelmista.

yle.fi

Toki, mutta näissä ns. esteettisissä lajeissa ongelmia on ollut vuosikymmenet ja näköjään sama meno jatkuu. Toivoin, että lentopallossa olisi ollut toinen. Kyseessä on kuitenkin varsin erilaiset vaatimukset liikkumisen ja liikkeen suhteen.

 

[Bongaaja]

Kunnon mittaaminen voisi olla tärkeämpää kuin painon tarkkailu. Kaikilla pelaajilla ei ole intoa kesäharjoitteluun ja toki he ovat syksyllä hieman painavampia rannalla makoilusta johtuen kuin keväällä kauden loppupuolella.

 

[brdgl]

Kunnon mittaaminen voisi olla tärkeämpää kuin painon tarkkailu. Kaikilla pelaajilla ei ole intoa kesäharjoitteluun ja toki he ovat syksyllä hieman painavampia rannalla makoilusta johtuen kuin keväällä kauden loppupuolella.

Tässä tullaan sitten vaatimustasoon ja siihen miten junioripelaajat - vanhempineen! - kasvatetaan kesäharjoitteluun. Jos ensimmäisen kerran annetaan kesäohjelma 14- vuotiaalle niin ei varmasti motivoi, mutta jos jo F-juniorilla on "kesäohjelma" (joka voi olla sisällöltään tyyliä "hypi trampalla ja hei naapuriseuralla on muuten yleisurheilutreenejä, tässä aikataulut") ja nostetaan edelleen kausi kaudelta rimaa, niin se B-juniori pitääkin yhtäkkiä itsestäänselvyytenä että kesäkuu Powerin jälkeen on vapaata ja muuten tehdään talvea varten töitä. Tai mikä nyt sitten valmentajan linja onkaan.

Pitäydyn kannassani siitä että painon mittaaminen vain painona ei ole perusteltua lentopallossa. Jos liigatasolla tehdään kehonkoostumusmittaukset osana muuta testijärjestelmää, niin se voi olla perusteltua, JOS sitä käytetään asiallisesti työkaluna.

Testaaminen on muutenkin oma taiteenlajinsa. En tiedä mitä informaatiota antaa esimerkiksi juosten tehty "piippitesti" lentopalloa ajatellen, mutta ymmärtääkseni on aika käytetty formaatti. Aina pitäisi miettiä MIKSI ja MITÄ mitataan ennenkuin tehdään sokkona samat testit kuin itse pelatessa 20 vuotta sitten.

Älyttömin mihin itse olen törmännyt oli testata montako askelkyykkyä pystyy tehdä minuutissa. Ei mitään järkeä.

 

[Bora]

Kunnon mittaaminen voisi olla tärkeämpää kuin painon tarkkailu. Kaikilla pelaajilla ei ole intoa kesäharjoitteluun ja toki he ovat syksyllä hieman painavampia rannalla makoilusta johtuen kuin keväällä kauden loppupuolella.

Kirjoititko tuon jutun ihan tosissaan, vai onko semmoisiakin pelaajia vielä olemasssa, jotka laiminnlyövät kesäharjoittelun ja aloittavat sarjakauden täysin puolikuntoisina?