Verkkovirhe

Voimaharjoittelu lentopallossa

Ryynäsen Topi

Olisikohan tämä oikeampi foorumi voimaharjoittelusta, kuin VaLePan sivut.

VaLePan sivuilla on ollut mielenkiintoista keskustelua voimaharjoittelusta - puolesta ja vastaan.

Se, mikä sopii jollekin ei välttämättä sovi kaikille. Ei siihen ole yhtä totuutta. Hyvään lopputulokseen voidaan päätyä eri menetelmillä.

En ole voimaharjoittelua vastaan - enkä puolesta. Tässä muistui mieleeni kuitenkin muutama tapaus menneiltä vuosilta juuri voimaharjoittelusta lentopallossa.

Tiikereissä pelasi kahden kauden ajan 2012-2014 USA:n keskitorjuja Joe Klein, joka ei juurikaan tehnyt voimaharjoitusta levytangoilla ja muutaman kerran joutui asian tiimoita Tommi Tiilikaisen kanssa erimilisyyksiin ja tästä väännettiin kättä.

Joe kertoi, että hänen esikuvansa USA:n maajoukkuepelaaja (en muista nimeä) oli evästänyt Joeta, että älä pilaa polviasi liiallisella voimaharjoittelulla. Keskipelaaja voi harjoitella kimmo-ominaisuuksia monella muulla tavalla. Mm: Hypyt, loikat, aitahyppely ja kuntopiiriharjoitukset, ym.

Toinen, paljon aikaisempi muistelus tulee 1970-luvun lopulta, kun Vodek Sadalski tuli Tiikereihin.

Vodek kummasteli Tiikerien peruskuntokaudella, kun joukkue keskittyi liian paljon punttiharjoitteluun. Vodekin mukaan Puolan maajoukkue ei juurikaan harjoitellut punttien kanssa. Kuitenkin Puola voitti senaikaisella joukkueella sekä olympiakultaa, että maailmanmestaruuden. Ja paljon muuta. Puolan senhetkinen lentopallomaajoukkue teki valtavan määrän loikka ja hyppyharjoitteita, jolla kimmovoimaa kehitettiin.

Tiikerien suomalaispelaajat naureskelivat vähän Vodekin voimaharjoittelun opeista ja osittain ihmettelivät, miten voimaharjoittelua voi toteuttaa ilman painoja.

Vodek veti voimaharjoittelunäytöksen poiken kanssa, eikä kukaan parituntisen treenin jälkeen enään naureskellut, vaan olivat aivan puhki.

Harjoitteluun kuului iso määrä suoraan kyykystä ylös ponnistetuksia, aitahyppelyä, loikkia, kääpiökävelyä, kyykystä lähteviä loikkia, ym.

Oma lukunsa oli, kun kukin pelaaja vuorollaan kantoi pelikaveria reppuselässä juoksemalla. Myös mäkijuoksun ja mäkiloikat Vodek toi ohjelmaan. (voi olla, että niitä tehtiin kyllä jo aikaisemminkin.)

Kuten alussa kirjoitin, niin yhtä totuutta ei voimaharjoittelusta ole. Joku pelaaja tekee voimaharjoituksia kilpailukaudellakin kovilla rautamäärillä, koska se sopii hänelle ja siitä on saatu hyviä tuloksia. Joku toinen puolestaan tekee toisenlaisia harjoituksia, jotta voimatasopaino säilyy.

Olen melko vakuuttunut siitä, että mestaruusliigatasolla hyvä fysiikkavalmentaja tekee lähes jokaiselle pelaajalle oman ohjelman sen mukaan, minkä ikäinen valmennettava on ja missä on eniten kehitettävää.

Hyvää kesän alkua kaikille palstalaisille. Ja hyviä keskustelunaiheita. Niitä varmaan piisaa.
 

Ylläpito

Ylläpidon jäsen
Viestejä
760
Olisikohan tämä oikeampi foorumi voimaharjoittelusta, kuin VaLePan sivut.
...
Ja hyviä keskustelunaiheita. Niitä varmaan piisaa.
Erinomainen aiheen alustus, kiitos siitä.

Ja Ylläpito tosiaan kannattaa sitä, että rohkeasti eri aiheista avataan omia keskusteluketjujaan. Näin ollen siis siirsin tämän viestin omaksi ketjunavauksekseen.
 
Viestejä
1,002
No niin, nyt on aiheesta oma ketjukin👍

Yleisesti vielä voimaharjoittelusta. Mielestäni täälläkin palstalla voimaharjoittelusta tehdään jostain syystä jonkinlainen "mörkö", jota pitää varoa. Voimaharjoittelu pitäisi sisältyä harjoitteluun jo hyvinkin nuoresta pitäen. Ongelmana on, että mielikuva ja sen kautta mielipide voimaharjoittelusta on liian usein se, että lyödään kasa rautaa selkään ja aletaan kyykkimään. Sitähän se ei tietenkään ole.

Tuon väärän mielikuvan ongelma on se, että liian usein voimaharjoittelu sivuutetaan, koska pelätään sitä, että tehdään väärin. Ei tehdä mieluummin mitään.

Sinänsä ansiokkaasta Topin avauksesta hiukan paistaa myös tämä. Helposti kerrotaan esimerkkejä niistä poikkeustapauksista, jotka eivät ole ikinä rautoihin koskeneet, mutta ovat silti nousseet huipulle. Näihin verrattuna on monikymmenkertainen määrä huippuja, jotka ovat nousseet keskinkertaisuudesta huipulle hyvällä voimaharjoittelulla. Ja jatkavat pitkään siellä.

Tämä sama psykologinen ilmiö on havaittavissa esim. tupakan, voin ja sokerin kohdalla. Näitä nauttivat muistavat aina mainita sen Arvo Ylpön, naapurikylän Ekin tai Liisan, joka eli 100 vuotiaaksi terveenä, vaikka laittoi kahvikuppiin kilon sokeria, pihvin päälle nyrkillisen voita ja veti kuusi norttia jälkkäriksi😊Unohdetaan ne sadattuhannet, jotka kuolivat neljä-viisikymppisenä, he eivät ole kertomassa kokemuksiaan.

Eli pointtina siis se, että maailmalta löytyy valtavasti tutkimustietoa voimaharjoittelusta ja sen kiistattomista hyödyistä. Yksittäiset subjektiiviset kokemukset, varsinkin kolmenkymmenen vuoden takaa, ovat jopa hiukan "vaarallisia" esim. noviiseille junnuvalmentajille ja varsinkin nuorille pelaajien aluille.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1,396
No niin, nyt on aiheesta oma ketjukin👍

Yleisesti vielä voimaharjoittelusta. Mielestäni täälläkin palstalla voimaharjoittelusta tehdään jostain syystä jonkinlainen "mörkö", jota pitää varoa. Voimaharjoittelu pitäisi sisältyä harjoitteluun jo hyvinkin nuoresta pitäen. Ongelmana on, että mielikuva ja sen kautta mielipide voimaharjoittelusta on liian usein se, että lyödään kasa rautaa selkään ja aletaan kyykkimään. Sitähän se ei tietenkään ole.

Tuon väärän mielikuvan ongelma on se, että liian usein voimaharjoittelu sivuutetaan, koska pelätään sitä, että tehdään väärin. Ei tehdä mieluummin mitään.

Sinänsä ansiokkaasta Topin avauksesta hiukan paistaa myös tämä. Helposti kerrotaan esimerkkejä niistä poikkeustapauksista, jotka eivät ole ikinä rautoihin koskeneet, mutta ovat silti nousseet huipulle. Näihin verrattuna on monikymmenkertainen määrä huippuja, jotka ovat nousseet keskinkertaisuudesta huipulle hyvällä voimaharjoittelulla. Ja jatkavat pitkään siellä.

Tämä sama psykologinen ilmiö on havaittavissa esim. tupakan, voin ja sokerin kohdalla. Näitä nauttivat muistavat aina mainita sen Arvo Ylpön, naapurikylän Ekin tai Liisan, joka eli 100 vuotiaaksi terveenä, vaikka laittoi kahvikuppiin kilon sokeria, pihvin päälle nyrkillisen voita ja veti kuusi norttia jälkkäriksi😊Unohdetaan ne sadattuhannet, jotka kuolivat neljä-viisikymppisenä, he eivät ole kertomassa kokemuksiaan.

Eli pointtina siis se, että maailmalta löytyy valtavasti tutkimustietoa voimaharjoittelusta ja sen kiistattomista hyödyistä. Yksittäiset subjektiiviset kokemukset, varsinkin kolmenkymmenen vuoden takaa, ovat jopa hiukan "vaarallisia" esim. noviiseille junnuvalmentajille ja varsinkin nuorille pelaajien aluille.
Mainio yhteenveto!

Kannetaan omakin mielipide asiaan mukaan, kun työnkin puolesta näiden asioiden kanssa tulee painittua.

Yksittäistapauksia maailmalta löytyy tosiaan maailmanennätysmiehistä, jotka kantavat kainalossa vain jumppapalloa ja naureskelevat painonnostoliikkeitä riuhtoville kilpakumppaneille.

Käytännön tasolla kuitenkin voimaharjoittelu ja monipuolinen liikkuminen (liiketaitojen oppiminen) muodostavat fyysisen valmiuden pohjan. Lentopallo sisältää runsaasti räjähtäviä suorituksia hyppyjen ja iskulyöntien muodossa. Useat pelaajat kärsivät pitkäkestoisista jännevaivoista (toistuvia osittaisia repeämiä, arpikudoksen muodostumista ja jänteen rakenteen haurastumista), jotka pahimmillaan uhkaavat uran jatkoa. Vammojen ja poikkeavan kuormituksen seurauksena osa kehittää jo peliuransa aikana nivelrikkoa. Sekä jännevaivoihin (tendinopatiat) että nivelrikkoon progressiivinen (hiljalleen lisääntyvä kuormitus) painoharjoittelu on keskeinen osa kuntoutumista ja kivunhoitoa.

Plyometrinen (loikkaharjoittelu) ja voimantuottonopeutta ja voimaa kehittävät painonnostoliikkeet ovat yhtäläisesti ykkösiä jos halutaan kasvattaa lentopallossa tärkeää hyppykorkeutta (Hackett ym. 2016 Br J Sports Med). Molemmilla harjoitusmuodoilla on kuitenkin harmillisesti taipumuksena aiheuttaa juuri yllämainittuja jännevaivoja jos harjoittelu on liian yksipuolista ja kuormitus liiallista. Ottaen huomioon kuinka paljon hyppysuorituksia tulee itse lajiharjoittelussa, suhtautuisin ainakin itse hyvin varauksellisesti varsinkin ylimääräiseen loikkaharjoitteluun. Varsinkin lisäpainoilla tehdyt loikkaharjoitukset vaativat turvallisen suorittamisen näkökulmasta erinomaista liikehallintaa.

Jos jänteitä halutaan suojata, on kehittyvän nuoren/nuoren aikuisen (ikä alle 25v) voimaharjoittelu keskeistä. Tutkimuksissa jänteiden poikkipinta-alan kasvua havaittiin vain lähinnä nuorilla. Tämänkin jälkeen jänteeseen voidaan harjoittelulla saada aikaan muutoksia, mutta lähinnä jänteen sisäiseen koostumukseen. Vahvistavalla harjoittelulla hankittu vahvempi (ja paksumpi) jänne kestää paremmin kuormitusta.

Pelkona voimaharjoitteluun liittyen on usein se että lihasmassa kasvaa liialti johtaen hidastumiseen ja liikkuvuuden heikentymiseen. Kun harjoittelussa keskitytään voimaan ja räjähtävyyteen (sarjojen pituudet pidetään maltillisina), kehittyy voimaa myös hermoston sopeutumisen kautta. Oikein suoritettu kokokehon painoharjoittelu (painonnostoliikkeet, kyykyt) itseasiassa toimii hyvänä liikkuvuuden lisääjänä toisin kuin yleisesti kuvitellaan (ajoittain jopa venyttelyä paremmin). Liiallinen paino on lentopalloilijalle riski (toistuvien hyppyjen ym. räjähtävien suoritusten kuormitus lihaksille, nivelille ja jänteille), peräänkuuluttaisinkin hyvää voima/paino suhdetta ja jänteiden vahvistamista jotka aikaansaadaan lyhyillä harjoitussarjoilla ja painon osalta energiansaannin sääntelyllä. Jos yksittäistapauksia haetaan mieleen tulee eräskin kova kansallisen tason loikkalajien harrastaja joka rinnallevetää alle 80 kilon painoisena 130 kiloa.

Mitä hitauteen tulee tässä myös yksittäistapauksia Koreasta: Painonnostajia hyppimässä ajankuluksi. Youtube-linkki

Aiemmin puhuttiin lajinomaisesta harjoittelusta. Mielestäni ei kannata liialti hakeutua ja keskittyä lajinomaisiin harjoitteisiin (jotka ovat usein mm. progression tai liikeradan suhteen hankalia), keskittyisin ennemmin lajissa tarvittaviin ominaisuuksiin sopiviin harjoitteisiin. Yksipuolinen harjoittelu on muutenkin vammojen näkökulmasta iso riski, joten voimaharjoittelussa ja muussa fysiikkaharjoittelussa olisi hyvä panostaa myös osaltaan niihin asioihin kehossa, jotka jäävät lajissa vähemmälle kuormitukselle.

Viimeaikoina on alettu fysiikkaharjoittelussa panostaa myös voimakkaasti ns. voimakeskuksen (keskivartalon lihakset, lantiota stabiloivat lihakset, alaraajojen linjauksiin vaikuttavat lihakset) harjoituttamiseen. Vammojen ehkäisyn ja hankitun voiman hyödyntämisen näkökulmasta tämä alue onkin hyvin oleellinen osa fysiikkaharjoittelua. Usein vastustenkaan ei tarvitse olla kovin isoja, koska alueen lihaksisto voi olla lapsenkengissään pelkkään lajiharjoitteluun keskittyneillä.

Oma reseptini fysiikkaharjoitteluun lentopallossa:
Lapsena ja nuorena monipuolisesti liikuntaa (painotusta liiketaitojen oppimisessa, lajeina esimerkiksi: yleisurheilu ja voimistelu lentopallon rinnalla). Nuorena voimaharjoittelun perustekniikoiden omaksuminen kevyin askelin (painonnostoliikkeet, kyykyt) ja yllämainitun voimakeskuksen harjoituttaminen. Nuorena aikuisena voima- ja räjähtävyysharjoittelu progressiivisesti vastusta nostaen lyhyin sarjoin (hyödyntäen aiemmin opittuja painonnostoliikkeitä, kyykkyjä) järki päässä näissäkin ettei turhaan kehitetä toistuvilla pienemmillä vammoilla tulevaisuuteen vaivoja. Lisäksi mm. olkapäätä ympäröivien lihasten (kiertäjäkalvosin ym.) huoltava harjoittelu hieman kevyemmillä kuormilla ja massan kasvuakin hyväksyen. Aikuisena ja ammattilaisena sitten enemmän yksilöllistetty harjoittelu vaivojen, heikkouksien ja tavoitteiden mukaan. Loikkaharjoitukset jättäisin kesäkaudelle (ja silloinkin lyhyehkölle ajanjaksolle) ja vain niille pelaajille jotka eivät jännevaivoista kärsi. Hyppy- ja alastulotekniikkaakin soisi harjoiteltavan pelkän silmittömän loikkimisen sijaan.

Kestävyyskuntoa kaikille maltillisesti, painotusta hapenottokykyä lisäävään peruskuntoharjoitteluun ja lyhyitä nopeamipia pyrähdyksiä sisältäviin pitkäkestoisempiin intervalleihin.

Zaitsevista voi ottaa mallia mihin lihasmassaan parimetrinen peluri voi pyrkiä ilman suurempia haittoja. Mainitsipa muuten Zaitsevin vaimokin vastikään että Ivan oli ongelmissa toissakaudella suorituskyvyn ja vammojen kanssa koska sen hetkinen valmennus ei hyväksynyt "raskasta" voimaharjoittelua siihen malliin mihin Ivan oli tottunut.
ivan-zaytsev.jpg


Ylläoleva kannanotto sisälsi sekä tutkittua tietoa että myös osaltaan omia mielipiteitä. En väitä siis absoluuttiseksi totuudeksi.
 
Viestejä
1,002
Hienoa Rapakunto, juuri olin laittamassa myös itse viestiä siitä, mitä voimaharjoittelu on nykyään. Tuossa viestissäsi se on hyvin kerrottu. Itse olen myös ollut aina kiinnostunut voimaharjoittelusta ja kävin päivittämässä tietoja viime vuonna Varalan Voiman Polku- koulutuksessa. Siellä käytiin muun muassa läpi tuota Voimakeskus termiä, jonka Rapakunto mainitsi.

Varalassahan on konseptoitu ja brändätty tuo koulutus, jonka pääkouluttajana on Jenni Puputti. Hänhän on entinen huipputason painonnostaja ja nykyään toimii olympiatason yksilöurheilijoiden ja useamman lajin liigajoukkueiden fysiikkavalmennuksen parissa.
Myös entinen kansainvälisen tason 7-ottelija Tiia Hautala piti koulutuspäiviä tuossa koulutuksessa.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa käydä tutustumassa sivustoon. Selventää asiaa ja antaa myös paljon vinkkejä päivittäiseen tekemiseen esim. junnuvalmentajille lajista riippumatta.

Tuolla käymälläni kursseilla oli ainakin jääkiekko-, futis-, pesäpallo-, suunnistus-, uinti-, joukkuevoimistelu ja lentopallovalmentajia. Lisäksi muita tulevia liikunta-alan ammattilaisia.
Vaikka täälläkin on puhuttu lajivoiman tärkeydestä, niin voimaharjoittelun lainalaisuudet ovat hyvinkin riippumattomia lajista. Eli perusta, Voimakeskus, on kaikissa lajeissa hyvinkin sama.

Tuolta siis tutustumaan VoimanPolku - Harjoituskokonaisuudet - Varalan Urheiluopisto
 
Viimeksi muokattu:

Ryynäsen Topi

No niin, nyt on aiheesta oma ketjukin👍

"Sinänsä ansiokkaasta Topin avauksesta hiukan paistaa myös tämä. Helposti kerrotaan esimerkkejä niistä poikkeustapauksista, jotka eivät ole ikinä rautoihin koskeneet, mutta ovat silti nousseet huipulle. Näihin verrattuna on monikymmenkertainen määrä huippuja, jotka ovat nousseet keskinkertaisuudesta huipulle hyvällä voimaharjoittelulla. Ja jatkavat pitkään siellä."

Ei ollut tarkoitus ottaa kantaa varsinaisesti voimaharjoittelun puolesta tai vastaan, kuten alustuksessani kirjoitinkin.

Muistui vaan mieleen nämät kaksi tapausta, jotka muistan hyvin.

Toisaalta minulla on erinomaisen hyvä esimerkki Antti Leppälän punttiharjoittelusta. Väitän, että Leppä on yksi vahvimmista ja voimakkaimmista lentopalloilijoista Suomessa. Antti on vahva ja jäntevä. Juuri tämä jäntevä kroppa on syntynyt osaltaan myös jo nuorena juniorina aloitetusta voimaharjoittelusta.

Kun Antti peruskuntokaudella - ja myös kilpailukaudella, vähän maltiillisimmin ainakin kertojen muodossa - lataa rautaa tankoon ja esim. tekee jalkakyykkyä, niin heikompaa kyllä hirvittää. Rautaa on todella paljon. Punttiharjoittelu on Antin peruskauraa, joka on tärkeä palanen harjoittelua.

Rapakunto kirjoitti voimaharjoittelusta erinomaisen monipuolisen yhteenvedon!!!
 
Viestejä
1,002
Ei ollut tarkoitus ottaa kantaa varsinaisesti voimaharjoittelun puolesta tai vastaan, kuten alustuksessani kirjoitinkin.

Muistui vaan mieleen nämät kaksi tapausta, jotka muistan hyvin.

Joo, näin ymmärsinkin. Tämä oli enemmänkin yleistystä muisteloihin. Hiukan pitää aina yleistää yksittäisestä viestistä, jotta syntyy keskustelua :)
 
Viestejä
327
Mainitsipa muuten Zaitsevin vaimokin vastikään että Ivan oli ongelmissa toissakaudella suorituskyvyn ja vammojen kanssa koska sen hetkinen valmennus ei hyväksynyt "raskasta" voimaharjoittelua siihen malliin mihin Ivan oli tottunut.
Tämän kanssa on suomalaispelaajiakin ollut vaikeuksissa. Kun kroppa on tottunut kunnon raudan kanssa touhuamiseen ja seura ei ulkomailla anna lupaa siihen. Ainakin aluksi fyysinen suorituskyky meinaa tippua rajusti.
 
Viestejä
357
Muistanko väärin, että Sammalvuo ainakin Japanissa pelatessaan kertoi olevansa fyysisesti huonoimmassa kunnossa ikinä, kun paikallinen kulttuuri suosii valtavia määriä lajiharjoittelua ja taitoa mutta vähemmän voimaharjoittelua?

Aasiasta ei kyllä mielestäni oppia kannatakaan ottaa, maajoukkueet melko heikkoja verrattaen massaan (poislukien Iran). Toki rotu taitaa hieman lyhyehköä olla noin yleisesti.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös