Verkkovirhe

U18-tyttöjen maajoukkue

Viestejä
11
No ensinnäkin U16 ei ole vielä varsinainen maju, maajoukkueet alkaa U18 iässä kansainvälisellä tasolla.Maajoukkuerinkihän on pohjalla mistä valitaan maajoukkue, kaikissa lajeissa. Isosta porukasta parhaat, sopivimmat.Se kasvu tarkoittaa tietenkin yhtä ikäluokkaa, joukkuetta, rinkiä kerrallaan.Ne vaihtuu vuosittain. Ei siellä mitäänautomaattista perintöä ole seuraavaan joukkueeseen, tottakai iso osa nuorista pelaajista on ihan ominaisuuksiensa puolesta vuodesta toiseen vakiokalustoa.Ei salaliittoteoriaa.
Selvensikö yhtään?
Näyttäisi liiton toiminnassa alkavan maajoukkueriparista alkaen. Sen jälkeen 16, 18 ja 20. Ihan loogisesti näyttää menevän. En tiedä nyt mistä salaliitosta puhut.

Ei tässä ole ristiriitoja eikä salaliittoja. Kun sanotaan, että maajoukkuepelaajaksi kasvetaan maajoukkueessa, tämä saattaa kuulostaa ongelmalliselta näkökannalta, jos tosiasia on kuitenkin eri aikaan kasvaminen ja kehittyminen nuorten osalta. Tältä osin maajoukkueessa pelaajia luonnollisesti vaihtuu tämän mukaisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1,396
Ei tässä ole ristiriitoja eikä salaliittoja. Kun sanotaan, että maajoukkuepelaajaksi kasvetaan maajoukkueessa, tämä saattaa kuulostaa ongelmalliselta näkökannalta, jos tosiasia on kuitenkin eri aikaan kasvaminen ja kehittyminen nuorten osalta. Tältä osin maajoukkueessa pelaajia luonnollisesti vaihtuu tämän mukaisesti.
Aika monella maajoukkuepelaajalla on käyttämätöntä reserviä suoritustasossaan mikä "herätellään" maajoukkueleireillä. Myöskin maju-valmennus poikkeaa aika lailla seuratason jutuista, vaatimustaso nousee joskus reippaastikin. Siitä se kasvu syntyy.
 
  • Tykkää
Reaktiot: yp6
Viestejä
258
Itse ajattelisin, että kansainvälisiin otteluihin ja turnauksiin täytyy oikeasti tottua ja "kasvaa". Esimerkiksi EM-turnaus tapahtumana ja pelaajan kokemuksena on monella tapaa hyvin kaukana pelaajan normaalista arjesta. Siitä, että sulla on takana muutama tai useampi iso maajoukkueturnaus, on paljon apua pelaajalle (ja myös valmentajalle).

Tottakai suurin osa työstä tehdään arjessa, siellä pelaajat viettää eniten aikaa ja arjen ympäristön toiminnan laadulla on todella merkittävä osuus pelaajien kehittymisessä. Itsekin valmennan seuratyössä 1-sarjaryhmään, jossa on ensi kaudeksi jo 9 A- tai B-ikäistä sopimuspelaajaa ja uskoisin, että heille tuo ympäristö on varsin hyvä kehittyä edelleen. Sen lisäksi vielä nuorempana monet pelaajat ovat aluejoukkuetoiminnassa, moni heistä käy ainakin maajoukkuekatsastusleireillä ja sitten varsin pieni joukko vallitaan edustamaan Suomea arvokisakarsintoihin ja arvokisoihin. Pelaajan näkökulmasta kaikki nuo eri ympäristöt on hyvästä ja kaikesta on hyötyä - myös siitä että opitaan maajoukkueessa pelaamaan maajoukkuepelejä muita maita vastaan.
 
Viestejä
10
Tämä keskustelu U18 tyttöjen osalta taisi lähteä kummastelusta useista leirityksistä ulkomailla ja kotimaassa, kun kumminkin tulossa useiden muidenkinkin joukkueiden EM-kisat , esim. tämän samaisen valmentajan valmentama U20 tytöt vajaan kuukauden kuluttua EM-kentällä, eikä joukkuetta ole vielä edes valittu kokonaisuudessaan. saatikka leiritetty tai pelattu harjoitusotteluita. Eikö valmentajan ( vai lentopalloliiton?)tulisi kohdella tasavertaisesti kaikkia joukkueita ja pelaajia.
 
Viestejä
29
Mielipiteistä ja tuloksista voisi osin jopa päätellä, ettei nuorten maajoukkuetoiminnalla ja siihen kuuluvissa kansainvälisissä kisoissa pärjäämisellä olisi mitään väliä.
Se olisi tosi huono tilanne, koska menestyksen myötä niitä mahdollisuuksiakin avautuisi eri sfääreissä.
Urheilijat (vanhempia unohtamatta) varmasti panostavat täysillä asiaan. Sanonta "less is more" ei vaan toimi maailmalla. Ne piirtävät kenellä liitua on.

Toivottavasti toiminnan tarkoituksena ei ole ainoastaan saada palkkoja maksettua vailla tulosvastuuta.
 
Viestejä
84
Niinpä. Aika hyvä peli tytöiltä. Oma syöttö ”puri” hienosti ensimmäisessä erässä. Kolmannessa erässä oli pienestä kiinni ettei sekin tullut kotiin. Suomen nopeatempoinen passipeli vaatii toimiakseen hyvän vastaanoton ja siinä on jonkun verran haasteita. Pelitapa johtuu varmaankin osin pelaajamateriaalista. Meillä ei ole pitkää korkealta hyökäävää laituria kuten Saksalla, (ja usealla muulla joukkueella) joka pystyisi riittävän tehokkaasti tappamaan isot pallot, joten valittu pelitapa on varmasti paras mahdollinen. Torjunnalla on myös haasteita korkealta lyövien vastustajien kanssa. Saksa hyökkäsi valtaosan lyönneistään nelosesta ja vaikka Suomi painotti sinne torjuntaa, tuli vastustaja sieltä läpi ja yli torjunnan ratkoen pelin väkisin heille. Nyt pitää saada fysiikkaa parannettua, jotta ulottuvuus paranee ja palloon saadaan lisää vauhtia lyönnissä. Saman mittaisia pelureita on ollut ja on naisten maajoukkueessakin kuin tässä joukkueessa, joten kaikki on mahdollista kunhan voima tarttuu! Yleispelaaja/hakkuri Nikkanen voi olla tyytyväinen suoritukseensa niin tässä kuin aiemmissakin peleissä, hoiti oman ruutunsa hienosti.

Yhdyn täysin Vamoksen mielipiteeseen että Liitto on jättänyt U 20 tyttöjen joukkueen täysin heitteille. Ihmettelen ellei siellä edes hävetä moinen saamattomuus ja kyvyttömyys kilpailutoiminnassa. Joukkue meni jatkoon paljon hankalampaa polkua EM kisoihin. Voittaen mm. Saksan matkallaan kisoihin. Nyt ei osata edes valita pelaajia joukkueeseen. Enpä viitsi sanoa mitä ajattelen tämän tasoisesta toiminnasta.
 
Viestejä
1,117
Niinpä. Aika hyvä peli tytöiltä. Oma syöttö ”puri” hienosti ensimmäisessä erässä. Kolmannessa erässä oli pienestä kiinni ettei sekin tullut kotiin. Suomen nopeatempoinen passipeli vaatii toimiakseen hyvän vastaanoton ja siinä on jonkun verran haasteita. Pelitapa johtuu varmaankin osin pelaajamateriaalista. Meillä ei ole pitkää korkealta hyökäävää laituria kuten Saksalla, (ja usealla muulla joukkueella) joka pystyisi riittävän tehokkaasti tappamaan isot pallot, joten valittu pelitapa on varmasti paras mahdollinen. Torjunnalla on myös haasteita korkealta lyövien vastustajien kanssa. Saksa hyökkäsi valtaosan lyönneistään nelosesta ja vaikka Suomi painotti sinne torjuntaa, tuli vastustaja sieltä läpi ja yli torjunnan ratkoen pelin väkisin heille. Nyt pitää saada fysiikkaa parannettua, jotta ulottuvuus paranee ja palloon saadaan lisää vauhtia lyönnissä. Saman mittaisia pelureita on ollut ja on naisten maajoukkueessakin kuin tässä joukkueessa, joten kaikki on mahdollista kunhan voima tarttuu! Yleispelaaja/hakkuri Nikkanen voi olla tyytyväinen suoritukseensa niin tässä kuin aiemmissakin peleissä, hoiti oman ruutunsa hienosti.

Yhdyn täysin Vamoksen mielipiteeseen että Liitto on jättänyt U 20 tyttöjen joukkueen täysin heitteille. Ihmettelen ellei siellä edes hävetä moinen saamattomuus ja kyvyttömyys kilpailutoiminnassa. Joukkue meni jatkoon paljon hankalampaa polkua EM kisoihin. Voittaen mm. Saksan matkallaan kisoihin. Nyt ei osata edes valita pelaajia joukkueeseen. Enpä viitsi sanoa mitä ajattelen tämän tasoisesta toiminnasta.
Hyvin kiteytetty. Olen pääosin samaa mieltä tuosta valitusta taktiikasta, mutta en aivan. Mielestäni valikoimassa pitäisi olla myös iso passi, kun on sen paikka. Liian usein käy niin, että ei saada ollenkaan hyökkäystä aikaiseksi, kun kakkoskostetuksella haetaan rohkeasti tempoa.

Edit. Eli tavallaan jää täysin auki, pystyykö laiturit hyökkäämään isoa passia isoa torjuntaa vastaan, kun sellaista ei tapahdu koko turnauksessa. Nyt on tullut varsinkin erien loppupuolella, kun ratkotaan ratkaisupisteitä, melko "kevyitä" ratkaisuja. Paljon jujuja yhdellä ja kahdella kädellä, tai voimajujuja.

Myönnettäköön toki, että omassa filosofiassa passarin (tai liberon, keskarin ym) tärkein homma on passata sellainen passi, josta on hyvä hyökätä. Onko se sitten vanhanaikaista, vai mitä. En osaa sanoa😊
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
84
Niinpä. Helppo olla Kassarin kanssa samaa mieltä siitä että lopussa tuli keveitä ratkaisuja. Johtuiko se se siitä että passit eivät olleet lyötäviä, vai ettei rohkeus riittänyt ”vetämään” lujaa yläkäsiin. Mene tiedä, mutta eikö valmentajan pitäisi ohjata passaria heittämään ison passi, eikä ajaa hyökkääjää vaikeaan tilanteeseen tiukoissa jatkopalloissa, kun vastustaja, ainakin tällä tasolla osaa lukea peliä mikä on mahdollista ja mikä ei. Liian tiukka ohjaus johtaa nähdyn kaltaiseen tulokseen. Edelleen olen sitä mieltä ettei joukkueessa ole vastaavan tasoisia ison passin lyöjiä kuin esim. Saksalla, onko meillä riittävän kovia, emme nähneet kuten sanoit. Mutta sen sijaan taitavia hyökkääjiä on, silloin kun vastaanotto antaa mahdollisuuden passarille tempopassiin. Tuskin ison passin pelissä on kyse vanhanaikaisesta pelitavasta, voittihan Saksa juuri sellaisella pelillä matsin!
 
Viestejä
7
Hyvin kiteytetty. Olen pääosin samaa mieltä tuosta valitusta taktiikasta, mutta en aivan. Mielestäni valikoimassa pitäisi olla myös iso passi, kun on sen paikka. Liian usein käy niin, että ei saada ollenkaan hyökkäystä aikaiseksi, kun kakkoskostetuksella haetaan rohkeasti tempoa.

Edit. Eli tavallaan jää täysin auki, pystyykö laiturit hyökkäämään isoa passia isoa torjuntaa vastaan, kun sellaista ei tapahdu koko turnauksessa. Nyt on tullut varsinkin erien loppupuolella, kun ratkotaan ratkaisupisteitä, melko "kevyitä" ratkaisuja. Paljon jujuja yhdellä ja kahdella kädellä, tai voimajujuja.

Myönnettäköön toki, että omassa filosofiassa passarin (tai liberon, keskarin ym) tärkein homma on passata sellainen passi, josta on hyvä hyökätä. Onko se sitten vanhanaikaista, vai mitä. En osaa sanoa😊
Tästä aika pitkälti samaa mieltä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä lentopallopelissä on, miten hyvin päästään hyökkäämään puolustuksen jälkeen. Tämän ominaisuuden kehittyminen oli ratkaiseva tekijä, kun miesten maajoukkue aikanaan nousi Euroopan huipulle.

Sinänsä nopea tempo jatkopallossa on pienikokoiselle joukkueelle hyvä taktiikka, jos siihen on fyysiset edellytykset. Ei nopean temmon tarvitse tarkoittaa matalaa passia. Olisiko tässä nyt kyse siitä, että nuorille tytöille opetetaan taktiikkaa, jota heidän halutaan pelaavan vanhempina? Nyt on vain luonnollista, ettei tämän ikäisillä tytöillä fysiikka ole vielä ihan sillä tasolla, mitä nopea tempo jatkopallossa vaatii ja virheitä siksi tulee.

Kassari sanoi kyllä hyvin, että passin on oltava sellainen, että siitä on hyvä hyökätä. Se tarkoittaa sitä, että pitää ymmärtää, milloin se nopea tempo ei ole järkevää, vaan antaa lyöjälle rauhassa mahdollisuus ratkaista.
 
Viestejä
1,117
Tästä aika pitkälti samaa mieltä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä lentopallopelissä on, miten hyvin päästään hyökkäämään puolustuksen jälkeen. Tämän ominaisuuden kehittyminen oli ratkaiseva tekijä, kun miesten maajoukkue aikanaan nousi Euroopan huipulle.

Sinänsä nopea tempo jatkopallossa on pienikokoiselle joukkueelle hyvä taktiikka, jos siihen on fyysiset edellytykset. Ei nopean temmon tarvitse tarkoittaa matalaa passia. Olisiko tässä nyt kyse siitä, että nuorille tytöille opetetaan taktiikkaa, jota heidän halutaan pelaavan vanhempina? Nyt on vain luonnollista, ettei tämän ikäisillä tytöillä fysiikka ole vielä ihan sillä tasolla, mitä nopea tempo jatkopallossa vaatii ja virheitä siksi tulee.

Kassari sanoi kyllä hyvin, että passin on oltava sellainen, että siitä on hyvä hyökätä. Se tarkoittaa sitä, että pitää ymmärtää, milloin se nopea tempo ei ole järkevää, vaan antaa lyöjälle rauhassa mahdollisuus ratkaista.
Kyllähän tuo valittu linja myös hiukan helpottaa passarin työtä, kun kaikille pelaajille työnnetään palloa vauhdilla nostosta riippumatta.
Aikuistenkaan huipputasolla se ei ole kuitenkaan ideaalitilanne, eikä edes mahdollista. Passarin pitää rytmittää peliä tilanteen ja hyökkääjän mukaan.
Jos katsoo mitä vaan miesten tai naisten huippujoukkuetta, niin eri pelaajille on erilaiset passitemmot, etäisyydet ym. Mutta se taas vaatii paljon pelejä ja treenejä, varsinkin yhteisiä.
 
Viestejä
84
Niinpä. Näin jälkiviisaana kysyisin, eikö valmentajalle putkahtanut mieleen että olisi voinut järjestää muutaman harkkapelin U 20 joukkuetta vastaan? Tällöin olisi nuorempi joukkue voinut testata pelitapaansa huomattavasti pidempää ja fyysisempää joukkuetta vastaan ja etsiä sieltä toimivia ratkaisuja korkeata torjuntaa vastaan. Hyöty olisi varmasti ollut molemminpuolinen. Nyt paukutettiin toistakymmentä kertaa torjuntaan Puolaa vastaan. Olen useaan kertaan ihmetellyt valmentajan toimintaa, joten nyt en sano mitään!
 
Viestejä
10
Niinpä. Näin jälkiviisaana kysyisin, eikö valmentajalle putkahtanut mieleen että olisi voinut järjestää muutaman harkkapelin U 20 joukkuetta vastaan? Tällöin olisi nuorempi joukkue voinut testata pelitapaansa huomattavasti pidempää ja fyysisempää joukkuetta vastaan ja etsiä sieltä toimivia ratkaisuja korkeata torjuntaa vastaan. Hyöty olisi varmasti ollut molemminpuolinen. Nyt paukutettiin toistakymmentä kertaa torjuntaan Puolaa vastaan. Olen useaan kertaan ihmetellyt valmentajan toimintaa, joten nyt en sano mitään!
Niin …U20 joukkue ei taida olla kasassa vieläkään, liekkö laitureita valittu. Siellähän on ehdolla joukkueeseen myös tästä U18 joukkueesta pelaajia. Erikoiset on toiminnat tällä valmentajalla.
 
Viestejä
3,910
Niinpä. Näin jälkiviisaana kysyisin, eikö valmentajalle putkahtanut mieleen että olisi voinut järjestää muutaman harkkapelin U 20 joukkuetta vastaan? Tällöin olisi nuorempi joukkue voinut testata pelitapaansa huomattavasti pidempää ja fyysisempää joukkuetta vastaan ja etsiä sieltä toimivia ratkaisuja korkeata torjuntaa vastaan. Hyöty olisi varmasti ollut molemminpuolinen. Nyt paukutettiin toistakymmentä kertaa torjuntaan Puolaa vastaan. Olen useaan kertaan ihmetellyt valmentajan toimintaa, joten nyt en sano mitään!
Eikös U18 ihan kohtuullisesti kuitenkin selvittänyt turneensa. Sieltä sitä kokemusta nyt saatiin, ja se ymmärrys että maajoukkuepelaajaksi kehitytään vain pelaamalla maajoukkueessa.Lentopallo on resurssipeli, taktiikallakin on rajansa.
 
Viestejä
258
Tässä vähän omia ajatuksia U18-kisoista

***

U18-tyttöjen EM-kisat päättyivät eilen Suomen osalta. Tänään tultiin takaisin kotisuomessa Suomen kesäkeleissä ja pois paahtavan helteen alta. Suomi oli lohkossaan seitsemässä ja se tarkoittaa EM-kisoissa sijoitusta 14. Euroopan mestaruudesta pelaa tulevana viikonloppuna Suomen lohkosta Bulgaria ja Puola, sekä Romaniassa pelatusta lohkosta Italia ja Belgia - kaikki paikkansa neljän joukossa ansainneet.

***

Olen ollut tyttöjen maajoukkuevalmennuksessa mukana vuoden 2022 alusta kun ikäluokan 2008-2009 maajoukkuekatsastusleirit alkoivat. Syksyllä 2022 CEV päätti muuttaa EM-kisojen ikäluokkia siten että ikäluokka vaihtui lennosta 2007-2008 -syntyneiden ikäluokaksi, kesällä 2023 pidettiin U17-kisat ja nyt 2024 U18-kisat. Itselleni eri leiripäiviä ja ottelu/turnauspäiviä on kertynyt aikamoisesti; tarkkaa määrää en ole laskenut mutta yhteensä luokkaa noin 70-80 päivää 2,5 vuoden aikana. Oma työnantaja on ollut hyvin joustava tänä aikana ja osa leiripäivistä on onnistunut osin töitä tehden, mutta aika monta omaa loma- ja vapaapäivää tähän harrastukseen on myös kulunut.

Itselleni oppiminen on iso juttu ja olen oppinut valtavasti valmentamisesta ja myös itsestäni paljon kuluneena aikana. Valmentajakollegoita on ollut monta ja hommaan olen ollut tekemässä eri vaiheissa Nik Buserin, Daryl Tayn ja Joonan Huhtakankaan johdolla. Kiitos ihan kaikille, on ollut mahtavaa tehdä töitä superahkerien ja asialle hyvin vahvasti omistautuneiden ihmisten kanssa. Leireillä tai turnauksissa päivät venyy helposti suunnittelun, harjoitusten, analyysien jne kanssa helposti 12-tuntisiksi ja aika usein pidemmiksikin mutta töitä on tehty hyvin tinkimättömästi kellosta pahemmin välittämättä.

Eri maajoukkueen leirien sekä aluejoukkue- ja seuravalmentamisen kautta olen päässyt näkemään aika kattavan leikkauksen näiden ikäluokkien tyttöpelaajista. Suomessa tehdään paljon hyvää työtä eri seuroissa ja meillä on paljon melko taitavia pelaajia ja myös ihan urheilullisia pelaajia. Kuitenkin kansainväliseen huipputasoon meidän hyvällä pelaajalla on matkaa. Kuvaavaa on, että kun meillä lajissa pisimmällä olevat tämän ikäiset ovat päässeet ottamaan roolia 1-sarjassa ja jotkut myös jo kotimaan liigassa, vastustajista löytyi mm. 17-vuotias tapaus joka teki debyytin jo VNL:ssä..!

Erilaisia uria ja maajoukkuevalintoja

U18-ikäluokassa (niin kuin kaikissa ikäluokissa) meillä on pelaajia, jotka ovat erilaisella polulla ja eri vaiheessa omaa polkuaan tässä lajissa. Jotkut kypsyvät ja kehittyvät hitaammin ja toiset nopeammin ja lopulta vain varsin pieni osa lajiin isosti panostavistakin päätyy pelaamaan esimerkiksi liigaan. Se, että sinulla on ollut sellaisia taitoja ja ominaisuuksia että sinut on valittu edustamaan Suomea nuorten arvokisoihin, ei takaa pelaajauran tulevaisuudesta vielä mitään - vaikkakin on tietysti hyvä lähtökohta pärjätä vaikka kuinka pitkälle.

Aina aikuistenkin maajoukkueisiin nousee pelaajia jotka eivät vielä junioreissa ole välttämättä samaa kutsua saaneet. Juniorien tulevia polkuja on mielettömän vaikea ennustaa ja kannattaa suhtautua varauksella sellaisten ihmisten sanomisiin, jotka sanovat tietävänsä varmuudella että joistakin junioreista tulee aikuisena varmasti kova peluri. Siksi meillä pitää olla valmennusjärjestelmä ja seurakenttä, joka antaa riittävä monelle potentiaaliselle pelaajalle hyvän mahdollisuuden kehittyä omaan potentiaaliinsa.

Kuitenkin, maajoukkueiseen ei voi valita määräänsä enempää pelaajia. Siksi ainut looginen tapa toimia on valita aina sillä ajanhetkellä paras mahdollinen joukkue. Valinnoista syntyy aina keskustelua ja joskus jotakin polemiikkiakin. Mutta, kumpaan luottaisit enemmän - ammattilaiseen päävalmentajaan joka seuraa pelaajia päivästä toiseen harjoitus- ja pelitilanteissa joissa pelaajat lopulta kilpailevat toisiaan vastaan... vai johonkin laji-ihmiseen joka perustaa näkemyksensä rajalliseen määrään turnauksia ja otteluita joissa eri pelaajat pelaavat eri rooleissa omissa joukkueissaan? Ja lopulta kuitenkin maajoukkueen valmentajaa mitataan (haluttiin tai ei) myös menestyksen perusteella. Kaikki siinä roolissa haluavat aivan varmasti valita parhaan mahdollisen joukkueen joka pystyy parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan pelitapaa joka on valittu jotta joukkue voisi menestyä mahdollisimman hyvin.

Panostettiin vai panostettiinko?

Minua on suoraan sanoen vähän hämmentänyt arvostelu jota on tullut siitä, että tämän kesän U18-joukkueeseen on panostettu paljon, joidenkin mielestä liikaa. Jotta tehtyjä valintoja ymmärtää, pitää vähän peruuttaa.

Joukkue selvitti tiensä kisoihin varsin helposti NEVZAn turnauksen kautta. Sitä, että vastus siellä ei ollut tälle joukkueelle kova, ei pidä laskea joukkueen viaksi (vaikka tuntuu että vähän näinkin on kommentoitu). Jengi kuitenkin hoiti karsintaturnauksen tyylillä ja asetti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen: selvittää itsensä jatkopeleihin EM-kisoissa. Ei mikään mahdoton tavoite mutta todella kova sellainen. Joku voisi sanoa, että ei realistinen mutta itse sanoisin että kyllä se olisi ollut mahdollista, olisi toki vaatinut aikalailla täydellistä onnistumista ja ehkä vähän onneakin. Suomella oli aika kova lohko josta jatkoon menivät Bulgaria ja Puola, molemmat joukkueita jotka Suomi olisi voinut voittaakin, ja Puolan Suomi voittikin yhdessä kolmesta harjoituspelistä.

Joukkueen itse asettaman tavoitteen pohjalta luotiin sitten ohjelma ja myös pelitapa jolla tavoitteen voisi saavuttaa. Se piti sisällään kolme neljän päivän leiriä ja kaksi harjoitusmaaottelumatkaa Puolaan ja Italiaan. Jos verrataan tätä valmistautumista muiden maiden ohjelmiin niin se oli määrältään kuitenkin siellä puolen välin alapuolella. Esimerkiksi Puola oli yhdessä eri leiritysten jälkeen kuusi viimeistä viikkoa ennen kisoja pelaten omassa harjoituskeskuksessaan kolmet harjoitusotteluiden sarjat (ilman että tarvitsi matkustaa) Suomen lisäksi Saksaa ja Kroatiaa vastaan. Sitä kutsuisin panostukseksi ja vastaavanlaiset ohjelmat olivat myös Turkilla, Italialla jne.

On myös arvostelu panostusta suhteessa muihin juniorijoukkueisiin ja sitä että tämä panostus tuli kalliiksi. Johtuen liiton resursseista, panostuksen maksoivat pelaajat ja heidän perheensä itse, leirit ja ottelumatkat kun toimivat omakustanneperiaatteella. Vertailun vuoksi muuten kun satuttiin kysymään että mitä Puolan pelaajille tuollainen valmistautuminen mahtoi maksaa, siihen vastaaja ei ymmärtänyt koko kysymystä. Siellä lajin isossa maassa rahoitus löytyy ilman että pelaajien kukkarolla käydään.

Oliko panostus sitten sen arvoista? Tätä tullaan kysymään myös pelaajilta ja heidän vanhemmiltaan mutta näin valmentajan näkökulmasta ajattelisin että oli, oli todellakin. Moni pelaaja kehittyi paljon kevään aikana, käsitys pelistä syveni ja parani, ymmärrys lajin huipputason vaatimuksista nousi ihan uudella tasolle, tuli paljon lisäkokemusta kansainvälisistä peleistä etc etc. Ja varmasti myös pelaajat saivat kokea aika ainutlaatuisia hetkiä myös kentän ulkopuolella. Nuorelle pelaajalle - se on kuin laittaisi rahaa pankkiin näin vanhan sanonnan mukaan.

Tietoa vai luuloja

Maajoukkuetoiminta on viestinnällisesti aika haastavaa. Moni laji-ihminen pitää itseään vähän suorastaan maajoukkuetoiminnan omistajana, tehdäänhän sitä osin myös lajiliiton budjetilla. Kuitenkin on iso määrä asioita, joita ei voi kertoa ulospäin (alkaen vaikka pelaajien terveystiedoista), ei ole järkevää kertoa ulospäin (joukkueen sisäiset asiat jne) tai yksikertaisesti siihen ei ole aikaa tai resursseja. Juniorimaajoukkueissa pelaajat ja niiden valmentaminen on keskiössä ja siihen kuluu suurin osa ajasta ja energiasta (niin kuin kuuluukin). Meillä ei ole tuollaisia puolalaisia 8-10 hengen staffeja joukkueen ympärillä vaan vain kaksi valmentajaa (joista toisella muu leipätyö) ja kisoissa mukana yhdistetty tilastoija/team manager sekä fyssari.

Valmennus pyrkii olemaan yhteydessä pelaajien vanhempiin ja seuravalmentajiin erityisesti silloin kun on tähdellistä asiaa mutta siihen se yleensä jääkin. Se johtaa helposti siihen, että julkisesti on hyvin vähän tietoa joukkueiden toiminnasta; toiminnan periaatteista, toimintatavoista, valintakriteereistä etc etc. Tämä taas johtaa välillä erikoisiin tulkintoihin toiminnasta, vääriin tietoihin ja huhuihin ja joskus myös aika ilkeämielisiin juoruihin. Ainakin oma nahka on kuluneen 2,5 vuoden aikana kovettunut ja en enää jaksa kauheasti provosoitua. Toki koetan oikaista jos jossain liikkuu ihan väärää tietoa.

Oikea tavoite?

Joukkue asetti kovan tavoitteen joka ei toteutunut. Kisoihin olisi voitu myös lähteä ehkä perinteisemmällä suomalaisella asenteella "tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää". Itse olen iloinen että joukkue valitsi niin kuin se valitsi. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa jollakin leirillä tai harjoituspelin aikalisällä jossa valmentaja saattoi sanoa jotakin sen suuntaista että "jos me halutaan voittaa tällaisia maita, tuollaiset pallot ei vaan voi jäädä meidän kenttään" tai että "meidän pitää löytää toimivia ratkaisuja hyökkäyksessä jos haluamme voittaa tällaisen vastustajan". Kova tavoite loi pohjan ja takalaudan harjoittelulle ja valmistautumiselle.

Olisivatko kisat voineet mennä toisin? Kyllä. Yksi hoidettu ottelupallo toisessa ottelussa ja olisimme olleet ekana välipäivänä lohkossa kolmantena kahdella voitolla ja yhdellä tappiolla - ja ihan erilainen lähtökohta lähteä haastamaan ottelu kerrallaan muita huippumaita. Nyt joukkue pelasi veitsi kurkulla ja pakkovoittoa jo neljännessä pelissä peli muuttui väkinäiseksi puurtamiseksi. Eikä asiaa varsinaisesti auttanut se, että ekojen pelien jälkeen alkoi joukkueesta tippumaan pelaajia virustaudin vuoksi niin että viimeisessä pelissä otteluun puki enää 9 pelaajaa 14:sta. Vähän hankala otteluohjelma, kova lohko, sopiva yksi epäonnistuminen väärässä kohdassa - sellaista urheilu vaan on.

Näin jälkeenpäin toki löytyi vähän yllättäviäkin ongelmakohtia meidän pelistä. Olimme välillä huonoja luomaan hyviä hyökkäyspaikkoja juuri pelin ratkaisuhetkillä, erityisesti suhteellisen helpoissakin palloissa meidän ensimmäisen kosketuksen laatu oli suorastaan luvattoman kehno, ongelma jota meillä ei ollut esimerkiksi harjoituspeleissä..!

Toivon kuitenkin - ja oikeastaan uskonkin - että pettymyksestä huolimatta joukkueen pelaajat saivat hurjasti arvokasti oppia. He tulevat varmasti reflektoimaan kisoja vielä pitkään ja toivottavasti ymmärtämään mitä tuollaisessa äärettömän kovan kilpailun turnauksessa menestyminen vaatii. Miten olet kova ratkaisuhetkillä, miten nouset joskus epätoivoisestakin tilanteesta, miten olet joukkueena enemmän kuin vain joukko yksilöitä jne

Muista joukkueista itse pidin paljon Saksan joukkueen toiminnasta, oli lähellä että he olisivat tiputtaneet Turkin lisäksin myös Puolan jatkosta mutta nyt jäivät lohkossa kolmanneksi. Joukkue pelasi hyvin ryhmänä, oli positiivinen ja kannustava myös kovan paineen alla ja he pystyivät pitämään kiinni pelitavastaan kaikissa tilanteissa, ihan yksilötaito ei vaan riittänyt jatkopaikkaan.

Ja Turkki taas... sen puolesta miten joukkue välillä käyttäytyi myös kentän ulkopuolella, en usko että kauhean moni täällä oli pahoillaan että he eivät selviytyneet jatkopeleihin - maailmanrankingin kakkonen jätettiin meidän varsin hyvätasoisessa lohkossa peräti viidenneksi..!


Ottelut:

TUR-FIN 3-0 (25-22, 25-17, 25-22)
HUN-FIN 3-2 (24-26, 25-21, 22-25, 29-27, 15-11)
LTU-FIN 0-3 (22-25, 15-25, 23-25)
FIN-GRE 0-3 (19-25, 22-25, 19-25)
BUL-FIN 3-0 (25-21, 25-10, 27-25)
FIN-GER 1-3 (25-21, 16-25, 24-26, 18-25)
FIN-POL 1-3 (27-25, 19-25, 20-25, 21-25)


***

Nyt muutama viikko taukoa ja heinäkuun lopussa alkaa meillä PuMa N1:ssä valmistautuminen tulevaan kauteen. Joukkue on taas uudistunut/muuttunut kovasti mutta ihan hyvä poppoo on kasassa. Monia pelillisiä asioita ja teemoja ensi kaudelle alkaa selkiytyä omassa päässäni mutta moni asia joukkueen dynamiikassa ja toimintakulttuurissa on vielä rakentumatta. Niin joo ja totta. Aluejoukkueiden leirit tulee elokuussa ja syyskuun lopulla pelataan taas Alue-SM -turnaus Rovaniemellä. Hieno tapahtuma varmasti taas luvassa..!
 
Viestejä
5,059
erityisesti suhteellisen helpoissakin palloissa meidän ensimmäisen kosketuksen laatu oli suorastaan luvattoman kehno, ongelma jota meillä ei ollut esimerkiksi harjoituspeleissä..!
Harkkapeli vs tosipeli. Siinä ne taidot punnitaan. Mutta vain pelaamalla näitä pelejä noihinkin kosketuksiin alkaa varmasti tulla laatua enemmän ja enemmän. Opitaan käsittelemään paineita joita väistämättä kuitenkin on harkkapelejä enemmän.
 
Viestejä
241
Tässä vähän omia ajatuksia U18-kisoista

***

U18-tyttöjen EM-kisat päättyivät eilen Suomen osalta. Tänään tultiin takaisin kotisuomessa Suomen kesäkeleissä ja pois paahtavan helteen alta. Suomi oli lohkossaan seitsemässä ja se tarkoittaa EM-kisoissa sijoitusta 14. Euroopan mestaruudesta pelaa tulevana viikonloppuna Suomen lohkosta Bulgaria ja Puola, sekä Romaniassa pelatusta lohkosta Italia ja Belgia - kaikki paikkansa neljän joukossa ansainneet.

***

Olen ollut tyttöjen maajoukkuevalmennuksessa mukana vuoden 2022 alusta kun ikäluokan 2008-2009 maajoukkuekatsastusleirit alkoivat. Syksyllä 2022 CEV päätti muuttaa EM-kisojen ikäluokkia siten että ikäluokka vaihtui lennosta 2007-2008 -syntyneiden ikäluokaksi, kesällä 2023 pidettiin U17-kisat ja nyt 2024 U18-kisat. Itselleni eri leiripäiviä ja ottelu/turnauspäiviä on kertynyt aikamoisesti; tarkkaa määrää en ole laskenut mutta yhteensä luokkaa noin 70-80 päivää 2,5 vuoden aikana. Oma työnantaja on ollut hyvin joustava tänä aikana ja osa leiripäivistä on onnistunut osin töitä tehden, mutta aika monta omaa loma- ja vapaapäivää tähän harrastukseen on myös kulunut.

Itselleni oppiminen on iso juttu ja olen oppinut valtavasti valmentamisesta ja myös itsestäni paljon kuluneena aikana. Valmentajakollegoita on ollut monta ja hommaan olen ollut tekemässä eri vaiheissa Nik Buserin, Daryl Tayn ja Joonan Huhtakankaan johdolla. Kiitos ihan kaikille, on ollut mahtavaa tehdä töitä superahkerien ja asialle hyvin vahvasti omistautuneiden ihmisten kanssa. Leireillä tai turnauksissa päivät venyy helposti suunnittelun, harjoitusten, analyysien jne kanssa helposti 12-tuntisiksi ja aika usein pidemmiksikin mutta töitä on tehty hyvin tinkimättömästi kellosta pahemmin välittämättä.

Eri maajoukkueen leirien sekä aluejoukkue- ja seuravalmentamisen kautta olen päässyt näkemään aika kattavan leikkauksen näiden ikäluokkien tyttöpelaajista. Suomessa tehdään paljon hyvää työtä eri seuroissa ja meillä on paljon melko taitavia pelaajia ja myös ihan urheilullisia pelaajia. Kuitenkin kansainväliseen huipputasoon meidän hyvällä pelaajalla on matkaa. Kuvaavaa on, että kun meillä lajissa pisimmällä olevat tämän ikäiset ovat päässeet ottamaan roolia 1-sarjassa ja jotkut myös jo kotimaan liigassa, vastustajista löytyi mm. 17-vuotias tapaus joka teki debyytin jo VNL:ssä..!

Erilaisia uria ja maajoukkuevalintoja

U18-ikäluokassa (niin kuin kaikissa ikäluokissa) meillä on pelaajia, jotka ovat erilaisella polulla ja eri vaiheessa omaa polkuaan tässä lajissa. Jotkut kypsyvät ja kehittyvät hitaammin ja toiset nopeammin ja lopulta vain varsin pieni osa lajiin isosti panostavistakin päätyy pelaamaan esimerkiksi liigaan. Se, että sinulla on ollut sellaisia taitoja ja ominaisuuksia että sinut on valittu edustamaan Suomea nuorten arvokisoihin, ei takaa pelaajauran tulevaisuudesta vielä mitään - vaikkakin on tietysti hyvä lähtökohta pärjätä vaikka kuinka pitkälle.

Aina aikuistenkin maajoukkueisiin nousee pelaajia jotka eivät vielä junioreissa ole välttämättä samaa kutsua saaneet. Juniorien tulevia polkuja on mielettömän vaikea ennustaa ja kannattaa suhtautua varauksella sellaisten ihmisten sanomisiin, jotka sanovat tietävänsä varmuudella että joistakin junioreista tulee aikuisena varmasti kova peluri. Siksi meillä pitää olla valmennusjärjestelmä ja seurakenttä, joka antaa riittävä monelle potentiaaliselle pelaajalle hyvän mahdollisuuden kehittyä omaan potentiaaliinsa.

Kuitenkin, maajoukkueiseen ei voi valita määräänsä enempää pelaajia. Siksi ainut looginen tapa toimia on valita aina sillä ajanhetkellä paras mahdollinen joukkue. Valinnoista syntyy aina keskustelua ja joskus jotakin polemiikkiakin. Mutta, kumpaan luottaisit enemmän - ammattilaiseen päävalmentajaan joka seuraa pelaajia päivästä toiseen harjoitus- ja pelitilanteissa joissa pelaajat lopulta kilpailevat toisiaan vastaan... vai johonkin laji-ihmiseen joka perustaa näkemyksensä rajalliseen määrään turnauksia ja otteluita joissa eri pelaajat pelaavat eri rooleissa omissa joukkueissaan? Ja lopulta kuitenkin maajoukkueen valmentajaa mitataan (haluttiin tai ei) myös menestyksen perusteella. Kaikki siinä roolissa haluavat aivan varmasti valita parhaan mahdollisen joukkueen joka pystyy parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan pelitapaa joka on valittu jotta joukkue voisi menestyä mahdollisimman hyvin.

Panostettiin vai panostettiinko?

Minua on suoraan sanoen vähän hämmentänyt arvostelu jota on tullut siitä, että tämän kesän U18-joukkueeseen on panostettu paljon, joidenkin mielestä liikaa. Jotta tehtyjä valintoja ymmärtää, pitää vähän peruuttaa.

Joukkue selvitti tiensä kisoihin varsin helposti NEVZAn turnauksen kautta. Sitä, että vastus siellä ei ollut tälle joukkueelle kova, ei pidä laskea joukkueen viaksi (vaikka tuntuu että vähän näinkin on kommentoitu). Jengi kuitenkin hoiti karsintaturnauksen tyylillä ja asetti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen: selvittää itsensä jatkopeleihin EM-kisoissa. Ei mikään mahdoton tavoite mutta todella kova sellainen. Joku voisi sanoa, että ei realistinen mutta itse sanoisin että kyllä se olisi ollut mahdollista, olisi toki vaatinut aikalailla täydellistä onnistumista ja ehkä vähän onneakin. Suomella oli aika kova lohko josta jatkoon menivät Bulgaria ja Puola, molemmat joukkueita jotka Suomi olisi voinut voittaakin, ja Puolan Suomi voittikin yhdessä kolmesta harjoituspelistä.

Joukkueen itse asettaman tavoitteen pohjalta luotiin sitten ohjelma ja myös pelitapa jolla tavoitteen voisi saavuttaa. Se piti sisällään kolme neljän päivän leiriä ja kaksi harjoitusmaaottelumatkaa Puolaan ja Italiaan. Jos verrataan tätä valmistautumista muiden maiden ohjelmiin niin se oli määrältään kuitenkin siellä puolen välin alapuolella. Esimerkiksi Puola oli yhdessä eri leiritysten jälkeen kuusi viimeistä viikkoa ennen kisoja pelaten omassa harjoituskeskuksessaan kolmet harjoitusotteluiden sarjat (ilman että tarvitsi matkustaa) Suomen lisäksi Saksaa ja Kroatiaa vastaan. Sitä kutsuisin panostukseksi ja vastaavanlaiset ohjelmat olivat myös Turkilla, Italialla jne.

On myös arvostelu panostusta suhteessa muihin juniorijoukkueisiin ja sitä että tämä panostus tuli kalliiksi. Johtuen liiton resursseista, panostuksen maksoivat pelaajat ja heidän perheensä itse, leirit ja ottelumatkat kun toimivat omakustanneperiaatteella. Vertailun vuoksi muuten kun satuttiin kysymään että mitä Puolan pelaajille tuollainen valmistautuminen mahtoi maksaa, siihen vastaaja ei ymmärtänyt koko kysymystä. Siellä lajin isossa maassa rahoitus löytyy ilman että pelaajien kukkarolla käydään.

Oliko panostus sitten sen arvoista? Tätä tullaan kysymään myös pelaajilta ja heidän vanhemmiltaan mutta näin valmentajan näkökulmasta ajattelisin että oli, oli todellakin. Moni pelaaja kehittyi paljon kevään aikana, käsitys pelistä syveni ja parani, ymmärrys lajin huipputason vaatimuksista nousi ihan uudella tasolle, tuli paljon lisäkokemusta kansainvälisistä peleistä etc etc. Ja varmasti myös pelaajat saivat kokea aika ainutlaatuisia hetkiä myös kentän ulkopuolella. Nuorelle pelaajalle - se on kuin laittaisi rahaa pankkiin näin vanhan sanonnan mukaan.

Tietoa vai luuloja

Maajoukkuetoiminta on viestinnällisesti aika haastavaa. Moni laji-ihminen pitää itseään vähän suorastaan maajoukkuetoiminnan omistajana, tehdäänhän sitä osin myös lajiliiton budjetilla. Kuitenkin on iso määrä asioita, joita ei voi kertoa ulospäin (alkaen vaikka pelaajien terveystiedoista), ei ole järkevää kertoa ulospäin (joukkueen sisäiset asiat jne) tai yksikertaisesti siihen ei ole aikaa tai resursseja. Juniorimaajoukkueissa pelaajat ja niiden valmentaminen on keskiössä ja siihen kuluu suurin osa ajasta ja energiasta (niin kuin kuuluukin). Meillä ei ole tuollaisia puolalaisia 8-10 hengen staffeja joukkueen ympärillä vaan vain kaksi valmentajaa (joista toisella muu leipätyö) ja kisoissa mukana yhdistetty tilastoija/team manager sekä fyssari.

Valmennus pyrkii olemaan yhteydessä pelaajien vanhempiin ja seuravalmentajiin erityisesti silloin kun on tähdellistä asiaa mutta siihen se yleensä jääkin. Se johtaa helposti siihen, että julkisesti on hyvin vähän tietoa joukkueiden toiminnasta; toiminnan periaatteista, toimintatavoista, valintakriteereistä etc etc. Tämä taas johtaa välillä erikoisiin tulkintoihin toiminnasta, vääriin tietoihin ja huhuihin ja joskus myös aika ilkeämielisiin juoruihin. Ainakin oma nahka on kuluneen 2,5 vuoden aikana kovettunut ja en enää jaksa kauheasti provosoitua. Toki koetan oikaista jos jossain liikkuu ihan väärää tietoa.

Oikea tavoite?

Joukkue asetti kovan tavoitteen joka ei toteutunut. Kisoihin olisi voitu myös lähteä ehkä perinteisemmällä suomalaisella asenteella "tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää". Itse olen iloinen että joukkue valitsi niin kuin se valitsi. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa jollakin leirillä tai harjoituspelin aikalisällä jossa valmentaja saattoi sanoa jotakin sen suuntaista että "jos me halutaan voittaa tällaisia maita, tuollaiset pallot ei vaan voi jäädä meidän kenttään" tai että "meidän pitää löytää toimivia ratkaisuja hyökkäyksessä jos haluamme voittaa tällaisen vastustajan". Kova tavoite loi pohjan ja takalaudan harjoittelulle ja valmistautumiselle.

Olisivatko kisat voineet mennä toisin? Kyllä. Yksi hoidettu ottelupallo toisessa ottelussa ja olisimme olleet ekana välipäivänä lohkossa kolmantena kahdella voitolla ja yhdellä tappiolla - ja ihan erilainen lähtökohta lähteä haastamaan ottelu kerrallaan muita huippumaita. Nyt joukkue pelasi veitsi kurkulla ja pakkovoittoa jo neljännessä pelissä peli muuttui väkinäiseksi puurtamiseksi. Eikä asiaa varsinaisesti auttanut se, että ekojen pelien jälkeen alkoi joukkueesta tippumaan pelaajia virustaudin vuoksi niin että viimeisessä pelissä otteluun puki enää 9 pelaajaa 14:sta. Vähän hankala otteluohjelma, kova lohko, sopiva yksi epäonnistuminen väärässä kohdassa - sellaista urheilu vaan on.

Näin jälkeenpäin toki löytyi vähän yllättäviäkin ongelmakohtia meidän pelistä. Olimme välillä huonoja luomaan hyviä hyökkäyspaikkoja juuri pelin ratkaisuhetkillä, erityisesti suhteellisen helpoissakin palloissa meidän ensimmäisen kosketuksen laatu oli suorastaan luvattoman kehno, ongelma jota meillä ei ollut esimerkiksi harjoituspeleissä..!

Toivon kuitenkin - ja oikeastaan uskonkin - että pettymyksestä huolimatta joukkueen pelaajat saivat hurjasti arvokasti oppia. He tulevat varmasti reflektoimaan kisoja vielä pitkään ja toivottavasti ymmärtämään mitä tuollaisessa äärettömän kovan kilpailun turnauksessa menestyminen vaatii. Miten olet kova ratkaisuhetkillä, miten nouset joskus epätoivoisestakin tilanteesta, miten olet joukkueena enemmän kuin vain joukko yksilöitä jne

Muista joukkueista itse pidin paljon Saksan joukkueen toiminnasta, oli lähellä että he olisivat tiputtaneet Turkin lisäksin myös Puolan jatkosta mutta nyt jäivät lohkossa kolmanneksi. Joukkue pelasi hyvin ryhmänä, oli positiivinen ja kannustava myös kovan paineen alla ja he pystyivät pitämään kiinni pelitavastaan kaikissa tilanteissa, ihan yksilötaito ei vaan riittänyt jatkopaikkaan.

Ja Turkki taas... sen puolesta miten joukkue välillä käyttäytyi myös kentän ulkopuolella, en usko että kauhean moni täällä oli pahoillaan että he eivät selviytyneet jatkopeleihin - maailmanrankingin kakkonen jätettiin meidän varsin hyvätasoisessa lohkossa peräti viidenneksi..!


Ottelut:

TUR-FIN 3-0 (25-22, 25-17, 25-22)
HUN-FIN 3-2 (24-26, 25-21, 22-25, 29-27, 15-11)
LTU-FIN 0-3 (22-25, 15-25, 23-25)
FIN-GRE 0-3 (19-25, 22-25, 19-25)
BUL-FIN 3-0 (25-21, 25-10, 27-25)
FIN-GER 1-3 (25-21, 16-25, 24-26, 18-25)
FIN-POL 1-3 (27-25, 19-25, 20-25, 21-25)


***

Nyt muutama viikko taukoa ja heinäkuun lopussa alkaa meillä PuMa N1:ssä valmistautuminen tulevaan kauteen. Joukkue on taas uudistunut/muuttunut kovasti mutta ihan hyvä poppoo on kasassa. Monia pelillisiä asioita ja teemoja ensi kaudelle alkaa selkiytyä omassa päässäni mutta moni asia joukkueen dynamiikassa ja toimintakulttuurissa on vielä rakentumatta. Niin joo ja totta. Aluejoukkueiden leirit tulee elokuussa ja syyskuun lopulla pelataan taas Alue-SM -turnaus Rovaniemellä. Hieno tapahtuma varmasti taas luvassa..!
Onneks laitoit vain vähän ajatuksia, jos olisit paljon laittanut niin ei olis jaksanut lukea.
 
Viestejä
191
Tässä vähän omia ajatuksia U18-kisoista

***

U18-tyttöjen EM-kisat päättyivät eilen Suomen osalta. Tänään tultiin takaisin kotisuomessa Suomen kesäkeleissä ja pois paahtavan helteen alta. Suomi oli lohkossaan seitsemässä ja se tarkoittaa EM-kisoissa sijoitusta 14. Euroopan mestaruudesta pelaa tulevana viikonloppuna Suomen lohkosta Bulgaria ja Puola, sekä Romaniassa pelatusta lohkosta Italia ja Belgia - kaikki paikkansa neljän joukossa ansainneet.

***

Olen ollut tyttöjen maajoukkuevalmennuksessa mukana vuoden 2022 alusta kun ikäluokan 2008-2009 maajoukkuekatsastusleirit alkoivat. Syksyllä 2022 CEV päätti muuttaa EM-kisojen ikäluokkia siten että ikäluokka vaihtui lennosta 2007-2008 -syntyneiden ikäluokaksi, kesällä 2023 pidettiin U17-kisat ja nyt 2024 U18-kisat. Itselleni eri leiripäiviä ja ottelu/turnauspäiviä on kertynyt aikamoisesti; tarkkaa määrää en ole laskenut mutta yhteensä luokkaa noin 70-80 päivää 2,5 vuoden aikana. Oma työnantaja on ollut hyvin joustava tänä aikana ja osa leiripäivistä on onnistunut osin töitä tehden, mutta aika monta omaa loma- ja vapaapäivää tähän harrastukseen on myös kulunut.

Itselleni oppiminen on iso juttu ja olen oppinut valtavasti valmentamisesta ja myös itsestäni paljon kuluneena aikana. Valmentajakollegoita on ollut monta ja hommaan olen ollut tekemässä eri vaiheissa Nik Buserin, Daryl Tayn ja Joonan Huhtakankaan johdolla. Kiitos ihan kaikille, on ollut mahtavaa tehdä töitä superahkerien ja asialle hyvin vahvasti omistautuneiden ihmisten kanssa. Leireillä tai turnauksissa päivät venyy helposti suunnittelun, harjoitusten, analyysien jne kanssa helposti 12-tuntisiksi ja aika usein pidemmiksikin mutta töitä on tehty hyvin tinkimättömästi kellosta pahemmin välittämättä.

Eri maajoukkueen leirien sekä aluejoukkue- ja seuravalmentamisen kautta olen päässyt näkemään aika kattavan leikkauksen näiden ikäluokkien tyttöpelaajista. Suomessa tehdään paljon hyvää työtä eri seuroissa ja meillä on paljon melko taitavia pelaajia ja myös ihan urheilullisia pelaajia. Kuitenkin kansainväliseen huipputasoon meidän hyvällä pelaajalla on matkaa. Kuvaavaa on, että kun meillä lajissa pisimmällä olevat tämän ikäiset ovat päässeet ottamaan roolia 1-sarjassa ja jotkut myös jo kotimaan liigassa, vastustajista löytyi mm. 17-vuotias tapaus joka teki debyytin jo VNL:ssä..!

Erilaisia uria ja maajoukkuevalintoja

U18-ikäluokassa (niin kuin kaikissa ikäluokissa) meillä on pelaajia, jotka ovat erilaisella polulla ja eri vaiheessa omaa polkuaan tässä lajissa. Jotkut kypsyvät ja kehittyvät hitaammin ja toiset nopeammin ja lopulta vain varsin pieni osa lajiin isosti panostavistakin päätyy pelaamaan esimerkiksi liigaan. Se, että sinulla on ollut sellaisia taitoja ja ominaisuuksia että sinut on valittu edustamaan Suomea nuorten arvokisoihin, ei takaa pelaajauran tulevaisuudesta vielä mitään - vaikkakin on tietysti hyvä lähtökohta pärjätä vaikka kuinka pitkälle.

Aina aikuistenkin maajoukkueisiin nousee pelaajia jotka eivät vielä junioreissa ole välttämättä samaa kutsua saaneet. Juniorien tulevia polkuja on mielettömän vaikea ennustaa ja kannattaa suhtautua varauksella sellaisten ihmisten sanomisiin, jotka sanovat tietävänsä varmuudella että joistakin junioreista tulee aikuisena varmasti kova peluri. Siksi meillä pitää olla valmennusjärjestelmä ja seurakenttä, joka antaa riittävä monelle potentiaaliselle pelaajalle hyvän mahdollisuuden kehittyä omaan potentiaaliinsa.

Kuitenkin, maajoukkueiseen ei voi valita määräänsä enempää pelaajia. Siksi ainut looginen tapa toimia on valita aina sillä ajanhetkellä paras mahdollinen joukkue. Valinnoista syntyy aina keskustelua ja joskus jotakin polemiikkiakin. Mutta, kumpaan luottaisit enemmän - ammattilaiseen päävalmentajaan joka seuraa pelaajia päivästä toiseen harjoitus- ja pelitilanteissa joissa pelaajat lopulta kilpailevat toisiaan vastaan... vai johonkin laji-ihmiseen joka perustaa näkemyksensä rajalliseen määrään turnauksia ja otteluita joissa eri pelaajat pelaavat eri rooleissa omissa joukkueissaan? Ja lopulta kuitenkin maajoukkueen valmentajaa mitataan (haluttiin tai ei) myös menestyksen perusteella. Kaikki siinä roolissa haluavat aivan varmasti valita parhaan mahdollisen joukkueen joka pystyy parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan pelitapaa joka on valittu jotta joukkue voisi menestyä mahdollisimman hyvin.

Panostettiin vai panostettiinko?

Minua on suoraan sanoen vähän hämmentänyt arvostelu jota on tullut siitä, että tämän kesän U18-joukkueeseen on panostettu paljon, joidenkin mielestä liikaa. Jotta tehtyjä valintoja ymmärtää, pitää vähän peruuttaa.

Joukkue selvitti tiensä kisoihin varsin helposti NEVZAn turnauksen kautta. Sitä, että vastus siellä ei ollut tälle joukkueelle kova, ei pidä laskea joukkueen viaksi (vaikka tuntuu että vähän näinkin on kommentoitu). Jengi kuitenkin hoiti karsintaturnauksen tyylillä ja asetti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen: selvittää itsensä jatkopeleihin EM-kisoissa. Ei mikään mahdoton tavoite mutta todella kova sellainen. Joku voisi sanoa, että ei realistinen mutta itse sanoisin että kyllä se olisi ollut mahdollista, olisi toki vaatinut aikalailla täydellistä onnistumista ja ehkä vähän onneakin. Suomella oli aika kova lohko josta jatkoon menivät Bulgaria ja Puola, molemmat joukkueita jotka Suomi olisi voinut voittaakin, ja Puolan Suomi voittikin yhdessä kolmesta harjoituspelistä.

Joukkueen itse asettaman tavoitteen pohjalta luotiin sitten ohjelma ja myös pelitapa jolla tavoitteen voisi saavuttaa. Se piti sisällään kolme neljän päivän leiriä ja kaksi harjoitusmaaottelumatkaa Puolaan ja Italiaan. Jos verrataan tätä valmistautumista muiden maiden ohjelmiin niin se oli määrältään kuitenkin siellä puolen välin alapuolella. Esimerkiksi Puola oli yhdessä eri leiritysten jälkeen kuusi viimeistä viikkoa ennen kisoja pelaten omassa harjoituskeskuksessaan kolmet harjoitusotteluiden sarjat (ilman että tarvitsi matkustaa) Suomen lisäksi Saksaa ja Kroatiaa vastaan. Sitä kutsuisin panostukseksi ja vastaavanlaiset ohjelmat olivat myös Turkilla, Italialla jne.

On myös arvostelu panostusta suhteessa muihin juniorijoukkueisiin ja sitä että tämä panostus tuli kalliiksi. Johtuen liiton resursseista, panostuksen maksoivat pelaajat ja heidän perheensä itse, leirit ja ottelumatkat kun toimivat omakustanneperiaatteella. Vertailun vuoksi muuten kun satuttiin kysymään että mitä Puolan pelaajille tuollainen valmistautuminen mahtoi maksaa, siihen vastaaja ei ymmärtänyt koko kysymystä. Siellä lajin isossa maassa rahoitus löytyy ilman että pelaajien kukkarolla käydään.

Oliko panostus sitten sen arvoista? Tätä tullaan kysymään myös pelaajilta ja heidän vanhemmiltaan mutta näin valmentajan näkökulmasta ajattelisin että oli, oli todellakin. Moni pelaaja kehittyi paljon kevään aikana, käsitys pelistä syveni ja parani, ymmärrys lajin huipputason vaatimuksista nousi ihan uudella tasolle, tuli paljon lisäkokemusta kansainvälisistä peleistä etc etc. Ja varmasti myös pelaajat saivat kokea aika ainutlaatuisia hetkiä myös kentän ulkopuolella. Nuorelle pelaajalle - se on kuin laittaisi rahaa pankkiin näin vanhan sanonnan mukaan.

Tietoa vai luuloja

Maajoukkuetoiminta on viestinnällisesti aika haastavaa. Moni laji-ihminen pitää itseään vähän suorastaan maajoukkuetoiminnan omistajana, tehdäänhän sitä osin myös lajiliiton budjetilla. Kuitenkin on iso määrä asioita, joita ei voi kertoa ulospäin (alkaen vaikka pelaajien terveystiedoista), ei ole järkevää kertoa ulospäin (joukkueen sisäiset asiat jne) tai yksikertaisesti siihen ei ole aikaa tai resursseja. Juniorimaajoukkueissa pelaajat ja niiden valmentaminen on keskiössä ja siihen kuluu suurin osa ajasta ja energiasta (niin kuin kuuluukin). Meillä ei ole tuollaisia puolalaisia 8-10 hengen staffeja joukkueen ympärillä vaan vain kaksi valmentajaa (joista toisella muu leipätyö) ja kisoissa mukana yhdistetty tilastoija/team manager sekä fyssari.

Valmennus pyrkii olemaan yhteydessä pelaajien vanhempiin ja seuravalmentajiin erityisesti silloin kun on tähdellistä asiaa mutta siihen se yleensä jääkin. Se johtaa helposti siihen, että julkisesti on hyvin vähän tietoa joukkueiden toiminnasta; toiminnan periaatteista, toimintatavoista, valintakriteereistä etc etc. Tämä taas johtaa välillä erikoisiin tulkintoihin toiminnasta, vääriin tietoihin ja huhuihin ja joskus myös aika ilkeämielisiin juoruihin. Ainakin oma nahka on kuluneen 2,5 vuoden aikana kovettunut ja en enää jaksa kauheasti provosoitua. Toki koetan oikaista jos jossain liikkuu ihan väärää tietoa.

Oikea tavoite?

Joukkue asetti kovan tavoitteen joka ei toteutunut. Kisoihin olisi voitu myös lähteä ehkä perinteisemmällä suomalaisella asenteella "tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää". Itse olen iloinen että joukkue valitsi niin kuin se valitsi. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa jollakin leirillä tai harjoituspelin aikalisällä jossa valmentaja saattoi sanoa jotakin sen suuntaista että "jos me halutaan voittaa tällaisia maita, tuollaiset pallot ei vaan voi jäädä meidän kenttään" tai että "meidän pitää löytää toimivia ratkaisuja hyökkäyksessä jos haluamme voittaa tällaisen vastustajan". Kova tavoite loi pohjan ja takalaudan harjoittelulle ja valmistautumiselle.

Olisivatko kisat voineet mennä toisin? Kyllä. Yksi hoidettu ottelupallo toisessa ottelussa ja olisimme olleet ekana välipäivänä lohkossa kolmantena kahdella voitolla ja yhdellä tappiolla - ja ihan erilainen lähtökohta lähteä haastamaan ottelu kerrallaan muita huippumaita. Nyt joukkue pelasi veitsi kurkulla ja pakkovoittoa jo neljännessä pelissä peli muuttui väkinäiseksi puurtamiseksi. Eikä asiaa varsinaisesti auttanut se, että ekojen pelien jälkeen alkoi joukkueesta tippumaan pelaajia virustaudin vuoksi niin että viimeisessä pelissä otteluun puki enää 9 pelaajaa 14:sta. Vähän hankala otteluohjelma, kova lohko, sopiva yksi epäonnistuminen väärässä kohdassa - sellaista urheilu vaan on.

Näin jälkeenpäin toki löytyi vähän yllättäviäkin ongelmakohtia meidän pelistä. Olimme välillä huonoja luomaan hyviä hyökkäyspaikkoja juuri pelin ratkaisuhetkillä, erityisesti suhteellisen helpoissakin palloissa meidän ensimmäisen kosketuksen laatu oli suorastaan luvattoman kehno, ongelma jota meillä ei ollut esimerkiksi harjoituspeleissä..!

Toivon kuitenkin - ja oikeastaan uskonkin - että pettymyksestä huolimatta joukkueen pelaajat saivat hurjasti arvokasti oppia. He tulevat varmasti reflektoimaan kisoja vielä pitkään ja toivottavasti ymmärtämään mitä tuollaisessa äärettömän kovan kilpailun turnauksessa menestyminen vaatii. Miten olet kova ratkaisuhetkillä, miten nouset joskus epätoivoisestakin tilanteesta, miten olet joukkueena enemmän kuin vain joukko yksilöitä jne

Muista joukkueista itse pidin paljon Saksan joukkueen toiminnasta, oli lähellä että he olisivat tiputtaneet Turkin lisäksin myös Puolan jatkosta mutta nyt jäivät lohkossa kolmanneksi. Joukkue pelasi hyvin ryhmänä, oli positiivinen ja kannustava myös kovan paineen alla ja he pystyivät pitämään kiinni pelitavastaan kaikissa tilanteissa, ihan yksilötaito ei vaan riittänyt jatkopaikkaan.

Ja Turkki taas... sen puolesta miten joukkue välillä käyttäytyi myös kentän ulkopuolella, en usko että kauhean moni täällä oli pahoillaan että he eivät selviytyneet jatkopeleihin - maailmanrankingin kakkonen jätettiin meidän varsin hyvätasoisessa lohkossa peräti viidenneksi..!


Ottelut:

TUR-FIN 3-0 (25-22, 25-17, 25-22)
HUN-FIN 3-2 (24-26, 25-21, 22-25, 29-27, 15-11)
LTU-FIN 0-3 (22-25, 15-25, 23-25)
FIN-GRE 0-3 (19-25, 22-25, 19-25)
BUL-FIN 3-0 (25-21, 25-10, 27-25)
FIN-GER 1-3 (25-21, 16-25, 24-26, 18-25)
FIN-POL 1-3 (27-25, 19-25, 20-25, 21-25)


***

Nyt muutama viikko taukoa ja heinäkuun lopussa alkaa meillä PuMa N1:ssä valmistautuminen tulevaan kauteen. Joukkue on taas uudistunut/muuttunut kovasti mutta ihan hyvä poppoo on kasassa. Monia pelillisiä asioita ja teemoja ensi kaudelle alkaa selkiytyä omassa päässäni mutta moni asia joukkueen dynamiikassa ja toimintakulttuurissa on vielä rakentumatta. Niin joo ja totta. Aluejoukkueiden leirit tulee elokuussa ja syyskuun lopulla pelataan taas Alue-SM -turnaus Rovaniemellä. Hieno tapahtuma varmasti taas luvassa..!
Paljon oli asiaa yhdessä viestissä, mutta jos miettisi tuota yhtä seikkaa jonka toit esille: maajoukkueen tiedottaminen jne.
Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita maajoukkueiden toiminnasta on laskettava ehdottomasti positiiviseen sarakkeeseen. Se mitä lieve ilmiöitä se ehkä aiheuttaa, niin sitä taas on tarkasteltava kriittisesti ja oikeista asioista pitäisi pystyä ottamaan oppia.
Pahimmillaan huono tiedottaminen (jota luonnollisesti ei MJ tasolla pitäisi olla), kuten vaikka pelaajavalinnat, voivat johtaa rannalla jääneiden pelaajien peliuran loppumiseen. Uskon ja toivon tietysti, että isossa leirityksessä mukana olleille kerrotaan asiallisesti mistä on kyse, mutta jollakin tapaa pitäisi pystyä myös suurelle yleisölle kertomaan, mihin valinnat perustuu. Myös asia minkä nostit esille, että valmentajat ovat ammattilaisia ja seuraavat pelaajia pitkällä ajanjaksolla on oikein. Sen sijaan se, että valmentajat edustavat jotakin seurajoukkuetta, ei välttämättä sitä enää ole. Näissä asioissa tuppaa aina menemään puurot ja vellit sekaisin ja se jos mikä aiheuttaa parran pärinää, syvissä riveissä. Kansainvälistä pelaamista oppii pelaamalla kansainvälisiä pelejä, eikö niin? Maajoukkue toiminnassa tulisi aina pyrkiä siihen, että karsintaturnaukset, EM-kisat ym eivät saisi olla niitä ensimmäisiä kosketuksia kansainvälisiin otteluihin. Kuten tuossakin kirjoituksessa kävi ilmi, ei nyt valittujen pelaajien suoritus taso ollutkaan sitä, mitä valmennus odotti. Olisiko tämä tullut esille, jos olisi pelattu muutamia kovia kansainvälisiä otteluita etukäteen ja vielä niin, että olisi ollut ns. iso ryhmä vielä käytössä, jolloin olisi oikeasti nähty kuka pelaa tiukan paikan tullen millläkin tasolla?
Tämän halusin nostaa vain siksi esille, että omassa ajatuksen juoksussa juuri se erottaa hyvän- ja tähti-pelaajan, että tähti pelaaja on tottunut kantamaan vastuuta joukkueen menestyksestä jo seurajoukkueesta lähtien. Varsinaisissa taidoissa ei välttämättä olekaan niin paljon eroa, mutta suorituskyvyssä sitten jo melkoisesti. Tätä ajatusta vastaan esim Kuortaneelle tai johonkin seurajoukkueeseen kerätylle "dream tiimi" pelaajalle ei ikinä pääse syntymään tätä "vastuunkanto oppimista", kun joukkue on täynnä hyviä pelaajia ja sinulla on varaa olla se "huonopäivä" aika ajoin. Tämän vuoksi monissa maissa nämä maajoukkuepelaajat pelaavat edelleen seurajoukkueissa, missä heidän pitää kantaa, eritasoissa ympäristöissä, vastuuta joukkueen menestyksestä aivan erillä tapaa, kuin näissä luonnottomissa kokoomajoukkueissa.
 
Viestejä
258
Paljon oli asiaa yhdessä viestissä, mutta jos miettisi tuota yhtä seikkaa jonka toit esille: maajoukkueen tiedottaminen jne.
Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita maajoukkueiden toiminnasta on laskettava ehdottomasti positiiviseen sarakkeeseen. Se mitä lieve ilmiöitä se ehkä aiheuttaa, niin sitä taas on tarkasteltava kriittisesti ja oikeista asioista pitäisi pystyä ottamaan oppia.
Pahimmillaan huono tiedottaminen (jota luonnollisesti ei MJ tasolla pitäisi olla), kuten vaikka pelaajavalinnat, voivat johtaa rannalla jääneiden pelaajien peliuran loppumiseen. Uskon ja toivon tietysti, että isossa leirityksessä mukana olleille kerrotaan asiallisesti mistä on kyse, mutta jollakin tapaa pitäisi pystyä myös suurelle yleisölle kertomaan, mihin valinnat perustuu. Myös asia minkä nostit esille, että valmentajat ovat ammattilaisia ja seuraavat pelaajia pitkällä ajanjaksolla on oikein. Sen sijaan se, että valmentajat edustavat jotakin seurajoukkuetta, ei välttämättä sitä enää ole. Näissä asioissa tuppaa aina menemään puurot ja vellit sekaisin ja se jos mikä aiheuttaa parran pärinää, syvissä riveissä. Kansainvälistä pelaamista oppii pelaamalla kansainvälisiä pelejä, eikö niin? Maajoukkue toiminnassa tulisi aina pyrkiä siihen, että karsintaturnaukset, EM-kisat ym eivät saisi olla niitä ensimmäisiä kosketuksia kansainvälisiin otteluihin. Kuten tuossakin kirjoituksessa kävi ilmi, ei nyt valittujen pelaajien suoritus taso ollutkaan sitä, mitä valmennus odotti. Olisiko tämä tullut esille, jos olisi pelattu muutamia kovia kansainvälisiä otteluita etukäteen ja vielä niin, että olisi ollut ns. iso ryhmä vielä käytössä, jolloin olisi oikeasti nähty kuka pelaa tiukan paikan tullen millläkin tasolla?
Tämän halusin nostaa vain siksi esille, että omassa ajatuksen juoksussa juuri se erottaa hyvän- ja tähti-pelaajan, että tähti pelaaja on tottunut kantamaan vastuuta joukkueen menestyksestä jo seurajoukkueesta lähtien. Varsinaisissa taidoissa ei välttämättä olekaan niin paljon eroa, mutta suorituskyvyssä sitten jo melkoisesti. Tätä ajatusta vastaan esim Kuortaneelle tai johonkin seurajoukkueeseen kerätylle "dream tiimi" pelaajalle ei ikinä pääse syntymään tätä "vastuunkanto oppimista", kun joukkue on täynnä hyviä pelaajia ja sinulla on varaa olla se "huonopäivä" aika ajoin. Tämän vuoksi monissa maissa nämä maajoukkuepelaajat pelaavat edelleen seurajoukkueissa, missä heidän pitää kantaa, eritasoissa ympäristöissä, vastuuta joukkueen menestyksestä aivan erillä tapaa, kuin näissä luonnottomissa kokoomajoukkueissa.
Ok. Kyllä lähtökohtaisesti kisoihin valitaan potentiaalisesti paras mahdollinen joukkue. U18 EM-kisat oli tälle ikäluokalle ensimmäiset kisat eli kellään ikäluokasta ei voinutkaan olla alla edellisiä kisoja, hyvin suurella osalla pelaajista kuitenkin muutaman EM-karsintaturnauksen kokemus.

Mitä tulee tuohon joukkueen koostumukseen dream teamiin niin sellaista ei tällä ikäluokalla ole ollut. Joukkueen 14 pelaajasta vain 5 pelaajaa tuli Kuortaneelta, muut eri seuroista ympäri Suomen. Ja kyllä, suurin osa pelaajista ovat nimenomaan olleet isossa roolissa omassa seurassaan ja tottuneet kyllä kantamaan isoa vastuuta.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
29
Tämä ”dream team”-asia on niin mielenkiintoinen että pakko nostaa vähän väärässä ketjussa esille, pahoitteluni siitä.

Kun niitä on tässä vuosien varrella silloin tällöin näkynyt, jopa valmennuskeskusjoukkueita pelaajien oman ikäluokan sarjoissa jonkun seuran nimissä, onko liitolla mitään sitä vastaan että näitä aina välillä ilmestyy?
Tai jos ei ole niin miksi tämä hyväksytään?

Sehän tappaa seurojen junioritoimintaa tehokkaasti kun mestaruudet on lähes käytännössä ennen kauden alkua ratkottu kasvattajaseurojen avainpelaajilla jotka maajoukkuerinkiin ansaitusti ovat nousseet.
Kuitenkin on muistettava, että maailmanluokan pelaaja ja maajoukkuepelaaja täällä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Se isompi massa mistä pelaajia nousee myös aika korkealle tasolle, kärsii lopettamisista ja joukkueiden vähyydestä muutenkin varsinkin vanhemmissa juniori-ikäluokissa. Sarjojen taso laskee ja jäädään aina vaan enemmän ja enemmän jälkeen kansainvälisellä tasolla.

Näkisin asian muuten jopa hyvänä harjoituslisänä valmennuskeskusjoukkueille, mutta sarjataso pitäisi olla joku aivan muu kuin omanikäisten juniorisarja.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös