Tiilikaisessa vähän epäilyttää se, että kaikki menestys on tullut todella hyvällä joukkueella ja ripauksella vastustajan epäonnea.
Suomenmestaruudetkin tulivat miehistöillä, joilla olisi ollut saavutus olla voittamatta mestaruutta. Sitten kun vastaan tuli oikeasti tosi kovia joukkueita euroopasta, niin menestys jäi kovin laihaksi.
Sitä en sano etteikö Tiilikainen olisi hyvä luotsi maajoukkueelle. Tarkoitan vain, että näytöt eivät ehkä ole niin kovia kuin mitä mitalien määrä antaa ymmärtää.
Toisaalta tämän lajin kipeästi kaipaamassa mediaseksikkyydessä Porvoon ihmepoika pesee kyllä esim. jurohkon Heinon 100-0.
No tämä osittain kyllä totta. Sami Kurttila vei kyllä esim. Valepan mestareiden liigaan, mutta oliko karsinnoissa vastus miten kova? Omasta mielestäni ei nyt mikään ihan älytön. Hieno saavutus kuitenkin. Ei liigasta nytkään löydy ketään valmentajaa, jolla olisi kovin suuria saavutuksia Eurooppalaisia huippujoukkueita vastaan, jos siis suomalaisia valmentajia mietitään.
Tiilikaisen puolesta puhun itse siinä mielessä, että halu mennä eteenpäin koko ajan on varmasti valtavan kova. Ensin nuorten maajoukkueen matkassa Kuortaneella, siitä sitten Tiikereihin, jonka jälkeen Saksaan ja siitä Japaniin. Ikääkin on vielä kovin vähän. Ei sillä, että liigassa nyt kaikki valmentajat joitain pappoja ois.
Tiilikainen on vaan niin nuori vielä, että sitä ei jotenkin tajua oikein edes.
