Toin aiemmassa jutussani jo huoleni lentopallon harrastuksen supistumisesta Suomessa sekä alueellisesti että muutenkin. En tiedä, mikä kehityksen suuntaa ohjaa.
Nykyhetkessä on toki hyviäkin puolia; pitkästä aikaa laji on saanut edes joltistakin näkyvyyttä YLEssä ja netissä. Täällä Pirkanmaalla valtamedia Aamulehti on viime aikoina omistanut runsaasti tilaa alueen sekä mies- että naisliigajoukkueiden ottelujen ja pelaajien käsittelyyn. Myös muualta maasta on näkynyt samantyyppistä kehitystä paikallislehdissä. Laajalevikkisin Hesari tekee ikävän poikkeuksen. Toisaalta lehtien lukijamäärät myös supistuvat ja nämäkin uutiset hidastavat sitä.
Verrattuna muihin joukkuelajeihin lentopallomaajoukkueemme menestys on hyvällä pohjalla ja saa myös ansaitsemaansa julkisuutta, joka luo uutta kiinnostusta lajiin.
Ymmärrämme että kilpailu nuorison sieluista harrastusmarkkinoilla käy kuumana. Monin paikoin jääkiekko ja jalkapallo, ehkä myös pesäpallo ja kasvavassa määrin salibandy syövät harrastajista valtaosan. Miten lentopallo onnistuu tässä kisassa?
Kaiken elämän yhä suurempi kaupallistuminen ja pyöriminen rahan ympärillä surettaa. Viimeksi finaalin väliajalla nousi keskusteluun perinteikkään Rantaperkiön Iskun tulevaisuus lentopallo- liigassa. Tiedämme, että Iskun tilanne oli veitsen terällä jo parina viime vuonna, mutta tehdyt ratkaisut tuottivat onnistumisen. Eikä pienin ansio Heinon Jussin onnistuneen valmennustyön.
Selvyydeksi sanottakoon että en ole Iskun organisaatiossa ja ajatukseni juontuvat edellisvuosien kokemuksista ja Hurrikaani–Valepa finaalin tauolla tvselostaja Mikko Hannulan kysymyksistä.
Iskussa on viime hetkellä panostettu hienosti kasvatustyöhön, seuralla on kasvavaa junioritoimintaa, joka tuottaa seuralle lähivuosina uusia liigapelaajia. Sijoittuihan A-poikien 3:ksi SM-turnauksessa ja menestyivät mukavasti 1-sarjassa. Myös naisjoukkue 1-sarjassa pyörii. Toisaalta Tampere koulukaupunkina voi koota sieltä täältä uusia kykyjä opiskelemaan/töihin. Iskulla on myös monipuolisena urheiluseurana hyvää talkootoimintaa ja vakaa fani-sekä katsojaporukka. Kun ottaa huomioon nämä ja em. positiiviset seikat olisi todella sääli tätä hyvää pohjaa haudata juuri tällä hetkellä uuden nousun kynnyksellä. Nyt on vain ponnisteltava riittävän taloudellisen pohjan kokoamiseksi ja tietysti joukkueen kokoamiseksi. Tuskin katsojat ja fanit odottavat joukkueesta heti kärkimenestyjää.
Olisi koko maankin lentopallon kannalta menetys, jos Isku joutuisi luopumaan sarjapaikastaan. Onhan Tampere toiminut menestyksellisesti maailmanliigan ottelupaikkakuntana. Tänä vuonna tosin kokeillaan Helsinkiä. Toisaalta Tampere on merkittävien liigaseurojen keskiössä ja helpommin kykenee kokoamaan maajoukkueen fanit.
Mielestäni fanien ja seurojen kannattajien tulisi entistä paremmin ajaa koko maankin etua. Jokainen takapakki on koko lentopallokulttuurimme tappioksi. Tärkeätä olisi että liigaseuroista pyrittäisiin todella rakentamaan kokonaisvaltaisia kasvatusseuroja - tavoitteena muutakin kuin hetkellinen liigamenestys. Toisaalta myös uskon, että kotimaiset ja paikalliset pelaajat tuovat sitä yleisöäkin pitkällä tähtäimellä katsomoon. Edelleen olen sitä mieltä, että seurojen tulisi luopua useamman kuin 2-3 ostoperäisen vieraspelaajan käytöstä keskinäisellä sopimuksella.Vai onko meidän annettava peräksi bisnesajattelulle, jossa bisnesmiehet hoitelevat asiat voittoperiaatteella. Ja pelaajat ja valmentajat vain pelinappuloita?
Eikö liigaa voisi ajatella myös laajempana, jolloin seuroja olisi mukana alueellisesti kattavammin. Itse sarja voitaisiin käydä seurojen kahden keskinäisen ottelun (siis koti- ja vierasottelu) periaatteella, kuten joskus ennenkin. Esimerkiksi 14 joukkueella 28 ottelua. Nykyisessä sarjassa 11 joukkueella 33 ottelua. Silloin ei pelitaakka ainakaan kasvaisi. Näin tästä pelinautinnosta pääsisivät osalliseksi yhä laajemmat piirit ja harrastuneisuus kasvaisi?