Keskipelillä ei lentopallo-otteluita ratkaista. Tästä mielipiteestä lähdin liikkeelle, kun ennen välierien ratkaisua arvioin joukkueiden laitapelaajat. Tässä lopullinen tuomio, kun kunkin pelaajan otteet ratkaisupeleissä on nähty.
Savo: Hopea selkeä pettymys. Vaikka viimeinen ottelu kaatuikin lähinnä Ivanovin ja Savonsalmen heikkoon peliin, eivät laitapelaajatkaan onnistuneet mestaruuteen tarvittavalla tavalla.
Lelu: Ei nouse jalka enää entiseen malliin. Muutamassa pelissä ollut ratkaisijan oloinen, muuten korkeintaan tyydyttävä. (Nousi Ducksia vastaan ratkaisijaksi. Ilman Lelua Savossa oltaisiin oltu pronssipeleissä)
Silli: Nelospaikka ja raivari-isku joko leveäksi tai sukille. Siinä monen vastustajan toiveuni, joka usein toteutuu. Kuutospaikalta onnistumisia, mutta piällysmiehen roolissa tällä hetkellä huono esikuva muulle joukkueelle. (Fyysisesti ilmeisesti aika rikki, mutta silti nuo nelospaikan silmittömät iskut jäivät mieleen myös eilisestä ratkaisupelistä)
Murch: Kenguru, jolla vaikeuksia löytää oikea tempo Ivanovin kanssa. Ailahteleva, siksi saattaa aloittaa viikonloppuna penkillä.(Ikävä loukkaantuminen pilasi loppukauden)
Räsänen: Rymistelijä, jolla fysiikkaa vaikka muille jakaa. Koordinaatiossa kehitettävää, mutta täyttää pienemmän hyökkäysvastuun laitapelaajan roolin hyvin. (Sai paikan ja vastasi huutoon hienosti. Toki verkolla edelleen vähemmällä vastuulla, mutta hoiti sormivastaanotot mallikkaasti Ivanoville. Joukkueen yllättäjä.)
Yhteenveto: Savolla taivas tai helvetti -tilanne. Jos kaikki osuu kohdalleen, ei liigassa löydy vastusta tälle laitamiesnelikolle. Toisaalta helvetti odottaa vain yhden huonon iltapuhteen takana. Yhden pyörän pettämisen Savo vielä saattaa kestää, mutta kaksi on liikaa.
Valepa: Haparoi vielä välierässä ja ensimmäisessä loppuottelussa, mutta löysi balanssin oikeaan aikaan. Ei varsinaista heikkoa lenkkiä, vaan tasaisen varmaa tekemistä, joka toi jälleen kerran mestaruuden Mikko Eskon johdolla.
Nikula: Bambi jäällä. Pitkiä jäseniä sojottaa joka suuntaan eivätkä ne aina muodosta sulavaa kokonaisuutta. Asenne kuitenkin kohdallaan. Ei hätkähdä huonoista hetkistä, vaan pystyy löytämään vireen pelin sisällä uudestaan. Pystyy puhkomaan torjunnan niin, että kenttäpelaajilla ei ole mahdollisuutta puolustaa palloja peliin, vaan usein peliväline päätyy raakana kenttään. (Asenne miellytti loppuun saakka. Ei mitään ylimielisyyttä eikä turhaa hötkyilyä. Palloa rataan takakentälle ja hymy päälle. Alkaa olla varteenotettava aloitusmies myös maajoukkueessa. Tykkää kovista peleistä.)
Sakke Mäkinen: Ylivoimaisesti Valepan tärkein pelaaja hyökkäyksessä. Monipuolinen taituri, jolla harvoin huonoa päivää. Jos sellainen tulee, Valepa häviää. (Kadotti pelinsä loppuotteluissa. Ei noussut ratkaisijarooliin, vaan avut muualla kuin verkolla. Vastaanotto toimi ja erityisesti pystyy antamaan tarkkoja passeja laitaan, kun Esko on poissa pelistä. Ei loistanut, mutta ei myöskään totaalisen huonoa päivää. Siksi Valepa on mestari)
Sauss: Pienemmän hyökkäysroolin yp, jolla välillä vaikeuksia saada palloa kenttään. Pieni riski Valepan kannattajien silmissä. (Täytti saappaat kelvollisesti. Vähensi virheitä ja se riittää auttamaan joukkuetta)
Yhteenveto: Valepan hyökkäyspelistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa Meskoa. Pystyy tekemään kenestä tahansa laitapelaajasta ratkaisijan. Siksi vastaanoton merkitys ratkaisevassa asemassa jatkopeleissä. (Ruohola pommituksessa tästä syystä, mutta vaikka hieman taipui, ei katkennut)
Tiikerit: Nousi runkosarjaesityksillään suurimmaksi mestarisuosikiksi ennen välieriä. Takataskussa makeat voitot Valepasta ja peli Ropposen tulon myötä todella jengoillaan. Paineet nousivat kuitenkin liian isoiksi ja joukkue menetti uskonsa ratkaisevalla hetkellä.
Ropponen: On-Off-vaihe meneillään. Kun tuli loukkaantumisen jälkeen Kokkolaan, on pelannut vuoristoratamaisesti. Välillä täysin kingi, sitten istuu vaihtopenkillä. Elää nopeasta tempopassista, jossa välillä selkeitä ongelmia Välimaan kanssa. (Tuhkimotarina pitkän loukkaantumistauon jälkeen alkoi uskomattoman hienosti, mutta päättyi kovissa peleissä jopa vaihtopenkille. Liian paljon liian nopeasti oli kuitenkin karu totuus. Harjoittelemattomuus alkoi näkyä viimeisissä peleissä)
Hänninen: Dominoi Tiikereiden hyökkäyspeliä koko syyskauden. Ropposen tulon jälkeen kadottanut tehonsa ja hakee edelleen uutta rooliaan. Paljon tulee lyöntejä torjuntaan paikoissa, joissa maltti olisi valttia. (Suurin pettymys Tiikereissä. Valepaa vastaan oli kentällä naama valkoisena ja ilmeettömänä. Paineet näyttivät musertaneen alkukauden liigan parhaan yleispelaajan alleen. Vaikeuksissa pitkän torjunnan kanssa. Jos Ducks olisi voittanut rotaatioarpajaisissa muissakin erissä kuin kolmannessa, olisivat tehot jääneet kauden viimeisessä pelissä miinukselle)
Jere Mäkinen: Pieni rooli hyökkäyksissä eikä pysty tällä sektorilla ratkaisemaan otteluita Tiikereille. (Pudotuspelien mies. Nosti huikeasti tasoaan ja pystyi myös verkolla voittaviin suorituksiin. Kenttäpuolustuksen erikoismies yllätti vastustajansa ja pakotti sen muuttamaan torjuntastrategiaansa kesken ottelusarjan.)
Yhteenveto: Isoa torjuntaa vastaan Tiikereillä on todella vaikeaa, jos vastaanotto ei nouse kuppiin. Joukkue pärjäsi syksyn käytännössä ilman hakkuria käsittämättömän hyvin. Ropposen pitää onnistua nappiin, koska Keskisen kanssa tämän tason pelejä ei pystytä voittamaan. Samoin Hännisen pitää löytää syksyn vire uudestaan, muuten pronssipeli kutsuu.
Ducks: Kausi päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Pronssi jäi saavuttamatta, mutta silti kausi oli jotain, mihin joukkue ei varmasti edes itse syksyllä uskonut yltävänsä. Lentopallo pääsi hetkeksi jopa urheilulähetyksiin, kun toimittajat Helsingissä havahtuivat Ducksin menestykseen.
Jokela: Kun kulkee, niin kulkee. Liigakauden vakuuttavin hakkuriesitys ensimmäisessä ottelussa Savoa vastaan. Väläytteli vaarallisuuttaan jo Hurrikaania vastaan. Jotenkin tuntuu siltä, että olemuksessa on tarvittavaa rentoutta ja asenteessa sellaista päämäärätietoisuutta, että pöljiä päiviä on tulossa lisää. (Pöljiä päiviä ei enää kohdalle sattunut, mutta pienen takapakin jälkeen osoitti olevansa luotettava pallontappaja, myös maajoukkueen tarpeisiin)
Kyrölä: Ykkössarjasta yllättäjäksi. Kovin moni ei Kyyjärvi-aikoina uskonut, että tämä mies vielä joskus pelaa jopa liigamestaruudesta eikä silloinkaan pelkästään joukon jatkeena. Positiivisin yllättäjä välieränelikon laitapelaajissa. Kasvanut Ducksin luottomieheksi. (Ilman Kyrölän loukkaantumista Ducks saattaisi nyt juhlia pronssimitaleita. Nousi rivimiehestä ratkaisijaksi eikä pehmennyt edes kauden tärkeimmissä peleissä)
Marko Määttänen: Vähän samat sanat kuin Kyrölästäkin. Veljensä varjosta parrasvaloihin. Pallo tarvittaessa torjunnan läpi, mutta silti vain pienessä roolissa verkolla. (Ei jäänyt erityisesti mieleen loppupeleissä ja oli välillä penkilläkin. Sai kokemusta painepeleistä ja potentiaalia ottaa jatkossa isompaakin roolia joukkueessa.)
Yhteenveto: Joko-tai-tilanne täälläkin. Uudessa tilanteessa pelaamisen rentous saattaa hävitä eikä Savoa voiteta väkisin. Unelmien täyttymys ratkeaa korvien välissä. Savon faneja lukuun ottamatta koko muu lentopalloileva Suomi joukkueen menestymisen tukena.
Kausi oli siis siinä. Naisissa jäi paljon jossiteltavaa, kun korona iski ikävästi. Hannu Hanhi oli Kuusamo, joka sai hopean halvalla, melkein jopa ilmaiseksi.
Miehissä mestari säilytti paikkansa. Savo sai ensimmäisen mitalinsa ja Tiikerit palasi mitalikantaan. Ducks otti askeleita eteenpäin. Hurrikaani hyytyi puolivälieriin, mikä oli selkeä pettymys odotuksiin nähden. Akaassa tapahtui jotain kummallista vuodenvaihteen jälkeen, kun peli-ilo näytti totaalisesti hävinneen jonnekin. Etta rakentaa taas hitaasti uutta menestystä ja Lakkapääkin onnistui välillä hankittuaan kotimaisia voimia kentälle. Riento jäi pudotuspelien ulkopuolelle, mikä ei ollut valtava yllätys. Raisiossa sen sijaan on totiset paikat. Kaupungilla kuulee huhuja jopa liigataipaleen loppumisesta.
Onnittelut voittajille ja kaikille niille seuroille, jotka pystyvät toimintaansa jatkamaan myös ensi kaudella!
Eikö pelit vielä loppunukkaan? 