- Viestejä
- 1,055
Jatketaanpa täällä mielenkiintoista keskustelua.
Jonkun verran olen perehtynyt myös tuohon psyykkiseen valmennukseen ja ihmisen mieleen. Mitä pidemmälle siinä etenee, sen paremmin huomaa, että haaveet, toiveet, vahvuudet, heikkoudet ja haasteet ovat sukupuoliroolittomia. Myös yksittäisten pelaajien ja erilaisten ryhmien sisällä on isoja eroja. Tämä siis lajista riippumatta.
Tuo Samperin mainitsema kilpailullisuus ja pisteiden lasku vst tekniikan ja yksityiskohtaisten harjoitteiden hiominen pitää varmasti isossa otannassa paikkansa.
Itse olen kuitenkin huomannut, että erot yksittäisessä ryhmässä voi olla aivan päinvastoin. Pojat jaksavat hinkata, mutta tytöt vaativat peliä.
Eli edelleen kaipasin selkeämpää eroa valmennuksen kannalta. Positiivinen palaute, kommunikaatio, vaatimustaso, lajiosaaminen, verkostoituminen.
Kaikissa näissä isoissa vaaditaan valmentajalta nykyään korkeata osaamista. Myös pojat osaavat kysyä ja kyseenalaistaa. Eli pointti on lähinnä se, että harhaudummeko väärään suuntaan siinä vaiheessa, kun alamme yleistämään tyttöjen/poikien henkisiä ominaisuuksia. Vai onko ne tehokeinot kuitenkin universaaleja ja sukupuoliriippumattomia?
Ymmärrän, että tytöt tarvitsevat paljon positiivista palautetta, mutta eikö pojatkin?
Vai pitääkö esim. palauttaa maan pinnalle välillä?
Jos mennään fyysiseen harjoitteluun, niin siinä esim. voima- ja nopeusominaisuudet vaihtelevat hyvinkin paljon joukkueen sisällä. Eli joka tapauksessa pyritään yksilölliseen harjoitteluun. Osalle voima tarttuu, osa on diiseleitä ym. ym.
Jos mennään esim. pituushyppyyn jonkinlaisella tasolla, niin tuskin isoa eroa on miesten ja naisten välillä harjoittelussa? Yksilöillä samassa sukupuolessa taas voi olla paljonkin.
Jonkun verran olen perehtynyt myös tuohon psyykkiseen valmennukseen ja ihmisen mieleen. Mitä pidemmälle siinä etenee, sen paremmin huomaa, että haaveet, toiveet, vahvuudet, heikkoudet ja haasteet ovat sukupuoliroolittomia. Myös yksittäisten pelaajien ja erilaisten ryhmien sisällä on isoja eroja. Tämä siis lajista riippumatta.
Tuo Samperin mainitsema kilpailullisuus ja pisteiden lasku vst tekniikan ja yksityiskohtaisten harjoitteiden hiominen pitää varmasti isossa otannassa paikkansa.
Itse olen kuitenkin huomannut, että erot yksittäisessä ryhmässä voi olla aivan päinvastoin. Pojat jaksavat hinkata, mutta tytöt vaativat peliä.
Eli edelleen kaipasin selkeämpää eroa valmennuksen kannalta. Positiivinen palaute, kommunikaatio, vaatimustaso, lajiosaaminen, verkostoituminen.
Kaikissa näissä isoissa vaaditaan valmentajalta nykyään korkeata osaamista. Myös pojat osaavat kysyä ja kyseenalaistaa. Eli pointti on lähinnä se, että harhaudummeko väärään suuntaan siinä vaiheessa, kun alamme yleistämään tyttöjen/poikien henkisiä ominaisuuksia. Vai onko ne tehokeinot kuitenkin universaaleja ja sukupuoliriippumattomia?
Ymmärrän, että tytöt tarvitsevat paljon positiivista palautetta, mutta eikö pojatkin?
Vai pitääkö esim. palauttaa maan pinnalle välillä?
Jos mennään fyysiseen harjoitteluun, niin siinä esim. voima- ja nopeusominaisuudet vaihtelevat hyvinkin paljon joukkueen sisällä. Eli joka tapauksessa pyritään yksilölliseen harjoitteluun. Osalle voima tarttuu, osa on diiseleitä ym. ym.
Jos mennään esim. pituushyppyyn jonkinlaisella tasolla, niin tuskin isoa eroa on miesten ja naisten välillä harjoittelussa? Yksilöillä samassa sukupuolessa taas voi olla paljonkin.